Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Kuollen virkkoi vielä nyt Hektor heiluvaharja: "Niin, sinut tunnen kyllä ja nään jo, en taivutetuksi saa sua, sillä on rautainen sydän sulla ja rinta. Vaan varo, etten taivaisten vedä kostoa päälles, päivän tultua tuon, jona uljuutes Paris ynnä Foibos Apollo jo sammuttaa liki porttia Skaian!"
Hällepä vastasi näin jalo Hektor heiluvaharja: "Aias, heimoa Zeun, Telamonin ruhtinaspoika!
Virkki, mut vastannut ei Hektor heiluvaharja, vaan ohi syöksyi kiihkoissaan, heti jotta jo kerkeis torjumahan urot Argos-maan, monet hengeti lyömään. Tuonnepa kumppanit saattoivat Sarpedonin aimon varjoon aigiinkantaja-Zeun jalovartisen tammen. Reidest' urhon nytpä jo tempasi saarnisen peitsen pois Pelagon väkivoipa, jok' urhon ol' ystävä rakkain.
Näin emo vastasi taas, kave kuoloton, kuuleajalka: "Oikein, lapseni, lausuit. Ei ole kehnoa auttaa ystäviään alt' ahdingon, tuho torjua heiltä. Vaan asu uljas tuo nyt on halluss' iliolaisten, vaskenvälkkehinen; sen Hektor heiluvaharja kerskaten varrelleen puki itse; mut eipä hän kauan uljastelle, ma uskon, näät liki surma jo liikkuu.
Viel' useampia kaatanut ois jumalainen Odysseus, vaan näki heiluvaharja sen Hektor valppahin silmin, koht' esirinnast' astui päin, asu välkkyvä yllään, hirmu akhaijein nähdä, mut saapujan tuon näki riemuin Sarpedon, Zeun poika, ja virkkoi näin valitellen: "Oi Priamon jalo poika, mun ällös akhaijien saaliiks salliko joutua, vaan mua varjele; mult' elo sitten linnoillanne jo menköönkin, kosk' en kotisuojiin ollut täältä mä saapuva, en sulo-syntymämaahan, mielt' ilahuttamahan pojan hennon, puolison armaan."
Ulkona kaupungista on kunnas korkearinne, kaukana tiest' ylenee, joka puolt' avoympärys aivan, kielell' ihmisien Batieia, mut kuolematonten kutsumaparteen kumpu Myrinan taistelonopsan; sinnepä järjestyi apukansoineen väki Troian. Troian ol' urhojen pää jalo Hektor heiluvaharja, uljaimmat, useimmat tuon Priamon pojan johtoon parvet järjestyi palavaisin taisteloinnoin.
Kohta jo huomasikin hänen kiihtävän kumppanejansa miehinä ottelemaan, vasen kuss' oli taistelon ääri, näät pelon hirmuisenp' oli nostanut heihin Apollo. Sinne hän Aiaan luo heti riensi ja näin sanan virkkoi: "Aias, surmatun Patroklon tykö, ystävä, joudu! Viel' edes viemme Akhilleun luo tamineettoman, paljaan 121 ruumiin; sill' asun ryösti jo Hektor heiluvaharja."
Vastasi, virkkoi näin jalo Hektor heiluvaharja: "Rakkahin, myös mua huolettaa tämä kaikki, mut kantaa Troian miesten en eessä, en vaimojen laahovavaippain voi häpeääni, jos arkana pois sotimasta ma väistyn. Salli sit' ei oma luontonikaan, sill' ain' olen miesnä oppinut taistelemaan eturinnass' iliolaisten, kuin nimi taattoni kuulu ja myös oma kunnia vaatii.
Siispä nyt varto'os, niin sopavaskiin varteni vyötän, tai mene eeltä, ma saavuttaa sinut ennätän kyllä." Virkki, mut vastannut ei Hektor heiluvaharja. Hällepä näin Helene nyt haasteli ystävälausein: "Lanko mun inhan, mun tuhontuojan, kaikkien kammon!
Vaan sinä kohdata et, et katsoa tohtinut silmiin Aiast' aimoa, et sotamelskeess' iliolaisten iskeä mies päin miestä, kun et vedä vertoja hälle." Vastasi tuimana katse jo Hektor heiluvaharja: "Glaukos, kuinka nyt, mielevä mies, puhe laaduton sull' on?
Päivän Sana
Muut Etsivät