Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Vaan hänen työtään Zeus yhä huokasi, kun pojan rakkaan raatavan orjana Eurystheun näki raskain vaivoin. Noin minun myös kävi, sillä kun Hektor heiluvaharja miehiä Argos-maan alas iski jo laivojen luona, voinut en unhottaa erehystäni, syytäni suurta. Vaan mitä nurjaa tein, kun Zeus älyn mult' oli vienyt, sen minä korvaan taas, lukemattomat suon sopulunnaat.
Hällepä virkkoi näin jalo Hektor heiluvaharja: "Aias, kuolematon joku suonut on vartta ja voimaa sulle ja mielt', olet mies väkipeitsi, akhaijien aimoin, 289 niinpä nyt tauotkoon tänä päivänä taisto ja kiista, toistepa kamppaillaan, kunis saattaa sallima vihdoin taistelon päätökseen, suo voittaa jompienkumpain. Yö heti yllä jo on; paras sen lepokutsua kuulla.
Vastasi vankkumaton, jalo Hektor, heiluvaharja: "Suull' älä peljättää mua koita sa, Peleun poika, kuin mitä arkaa lasta! Jos mielisin, itsekin voisin vastata lausein pilkkaavin sekä kerskaten haastaa. Sankari suur' olet, tiedän sen, vedä sulle en vertaa.
Kääntyä laivain luo saa taas, kun on ympäri muurin orhins' uuvuksiin hypitellyt korkeakaulat; ei tule kaupunkiin, vaikk' uskalikompikin olkoon, ei sitä kaada, hän itse on hurttain ruokana ennen!" Vastasi, tuimana katse, nyt Hektor heiluvaharja: "Pulydamas, noin neuvoen etp' ole ystävä mulle, kun väen kaupunkiin taas sulloumaan sinä vaadit. Eiköpä kylliks sulkenehet lie teitä jo muurit?
Mutta kun vastakkain liki toinen toist' oli, haastoi ensiks aimo jo noin heti Hektor heiluvaharja: "Karta en kauemmin sua, Peleun poika, jos äsken muureja kiersinkin pyhän Troian kolmehen kertaan, vartoa en sua tohtinut; vaan sydän käydä nyt käskee mun sua vastaan, lie tuho tullakseen tahi voitto.
Mennä on mieleni näät, koti katsoa, sen väki kaikki, armas vaimoni nähdä ja myös oma poikani pieni. Sillä en tiedä mä, vieläkö saan tykö saapua noiden vai jo akhaijein suo minut sorruttaa ikivallat." Virkki ja riensi jo pois jalo Hektor heiluvaharja.
Vaan jylyäänin Hektor huus urohille jo Troian: "Sankarit Ilionin sekä kuulut myös apukansat, olkaa miehiä, turvatkaa urovoimahan vanhaan; vanhinten vakaneuvojen luo sekä puolisojemme Ilioniin menen itse ja käsken kääntyä heidän puoleen taivaisten, pyhät palveet tarjota heille." Virkki ja riensi jo pois jalo Hektor heiluvaharja.
Urot Ilionin kera Hektorin silloin jälkeen tuiman syöks asetuiskeen kiljuvin kiihkoin. Raikuvin äänin huus jalo Hektor heiluvaharja: "Sull' ylin, Tydeun poika, ol' arvo ja paikka akhaijein urhoist', oivimmat palat paistin, kukkuramaljat; nyt sua pilkkaavat, kun vaimoks sankari vaihtui. Tiehesi, naikkonen arka! Sa vai minut saat pakosalle!
Vai jalan astua toivoko teill' on syntymämaille, teiltä kun ottanut laivat on Hektor heiluvaharja? Kaikkea yllyttää väkeänsä hän, ettekö kuule, Hektor; laivat leimuamaan halu hällä on panna. Kamppailuun, ei karkelohon, hän kiihtävi heitä.
Taistoa heittänyt ei toki Hektor heiluvaharja, vaan taa väistyissään kiven kourallaan väkevällä, mustan, suuren, särmikkään, hän sieppasi maasta, seitsenvuotaan iski sen Aiaan sankarikilpeen kumpuravaskea kohti, ja vankui valtava kilpi.
Päivän Sana
Muut Etsivät