United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jesus kärsi edestämme Synnin palkka, kuolema Siten meiltä poistettihin: Toist' et synti-uhria Tarvitse nyt kuolematon Elämä ja valkeus Hänessä sull' annetahan Suuri sielun lohdutus! Jesus särki vankeuden Ovet, voitti väkevän, Meille osti vapauden Sekä uuden elämän. Iloitse siis, synninorja, Tie on auki, kahlehes Särjettynä Jesukselle Anna kuorma synties.
ILMARI. Omat on loitsuni paremmat. Toisen taika toist' ei auta. ILVO. Mutta meill' on yhteisloitsu. Tänne, seppo, sun kätesi! PELLERVO. Louhen suosiossa seppo! Huomannethan, Väinö tuolla! Tämäkö Suomessa sopua: Hyväillä hävittäjäänsä!
Niinpä mä Argos-maass' olen nyt majaystävä sulle, 224 mulle sa taas Lykiassa, jos milloin sinne ma saavun. Siis kahakassakin kartelkoon nyt toist' ase toisen! Monta on Troian miest', apukansaa muutakin mulla surmata, jos jalat saavuttaa sekä suo ikivallat; mont' on akhaijia kaataa sun, min voimasi voinee.
Rohkeutt' antoi Ksanthos vimmoissaan verisurmast' iliolaisten, joit' oli armoa vailla Akhilleus tappanut virtaan. Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, ensin virkkoi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Kenpä ja mist' olet miehiä, kun mua kohdata tohdit? Ei pojat onnellisten käy mun kättäni vastaan."
Jos vakavuutta, voimmepa sanoa, jos hellyyttä, jos löytyy vielä, niinkuin minä tahtoisin sanoa POMMERI tulee puoliruumista myöten näkyviin vasemmanpuoleisesta ovesta ja katsoa tirkistelee. Pruur Hurmrint! Kom port! Kom para port! Häär fins toist sort! Esirippu. TOINEN N
Muut ihmiset on paljon paremmat Monesti, kuin vaan te, me molemmat. Te laskekaatte neito lentohon, Sydäntä sata hällä vastass on. KILPI. Ja sata viekotusta, sanon sen! LIISA. Taas vanhaa virttä tässä veisaatte! Toist' eihän kohtaa kova onni vaan Niin kuin se toista kohtaa toisinaan! Olette kovin kohdelleet te Ainaa: Niin tytärtänne myöskin, muuten vainaa... KILPI. Vait', Liisa!
ALBANIAN HERTTUA. Näkyy, että vielä tuomar' On taivahassa, joka joutuin kostaa Rikokset maan. Mut, Gloster-parka! hälle Toist' eikö silmää jäänyt? SANANSAATTAJA. Ei, ei yhtä. Tuo kirje, rouva kiireen vastuun vaatii: Se siskoltanne on. Tuo hyvä laillaan; Mut lesk' on hän, ja Glosterini luonaan; Romahtaa näin voi tuulentuvat kaikki Kirottuun päähäni! Mut tieto tuo se On hyvä sentään.
Nyt, kun en koskaan voi kotimaille ma saapua jälleen, enk' avuks ahdinkoon minä Patroklolle, en muille rientänyt, joit' ylen monta jo surmasi urhea Hektor, vain maan taakkana tääll' olen laivojen luona ma, vaikk' ei vaskenvälkkyjen toist' ole moist' urohissa akhaijein ottelemaan jos neuvolt' ehk' etevämpiä onkin.
O, häijy tyttö! Kuin? Maurin kanssa? Voi, ett' olen isä! Kuin hänet tunsit? Petost' ääretöntä! Hän mitä sanoi? Tulta lisää! Heimo Hereille! Lienevätkö naimisissa? RODRIGO. Varmaankin, luulen sen. BRABANTIO. O, taivaan taatto! Kuink' ulos pääs hän? Veren kavallusta! O, isät, älkää tytärtenne mieltä Töist' arvostelko! Eikö taikaa, jolla Voi nuoruuden ja kainouden pettää?
Me kuljemme syksyt ja talvien säät, Me kuljemme hanget ja järvien jäät. On tupa ahdas, vaan Siis tietä marssimaan Nyt kilvalla kouluhun riemuisaan. Siell' Luojamme töist' aina tietoja saa, Siellä totuudet eteemme aukeaa. Me olemme Suomelle aamun koi, Se voima, mi vastukset voittaa voi. Me maan oomme viljoa kukkivaa. Miss' rakkauden kylvö nyt kukoistaa. Kasva rauhassa vaan, Oi, syntymämaan!