Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Siikajoelle näin viimein joudutaan, jäljell' isänmaast' on jäinen kolkka vaan, jää jo saaliiks sekin, turha estää koittaa; vaan voi vahva murtua, voi heikko voittaa. Ennen iltaa ensi taisto taisteltiin, paon päivä voiton päiväks saatettiin; aalto ajettu taas taapäin kuohahtaapi, virta kääntyy, vainottu nyt vainoaapi. Käy mies mieheltä jo sana riemuinen: »Valmiit olkaa valjetessa huomisen!
Joutuen juoskaa siis, jott' uljaan vallata voimme Nestorin kilven, jost' ylös taivoon saakka on maine, koska on kultaa kaikki se, niin kehä kuin käsikahvat, harteilt' urhean myös Diomedeen pois taesorjan riisua haarniskan, jok' on laatima itse Hefaiston. Nuopa jos saaliiks saamme, on pakko tän' yönä akhaijein painua laivoihin merinopsiin, niin minä luulen."
Niinpä te, taivahiset, siis punnitkaa tasapuolin, vieläkö meiltä hän suojan saa, vai salliminenko sankarin sortua oisi jo alle Akhilleun kätten." Hällepä vastasi näin nyt päilyväsilmä Athene: "Taatto, mit' on puhe tuo, salamoitsija sankeapilvi? Miestäkö säättyä tuot' alun-alkain kohtalon valtaan saaliiks et sinä sallisi siis korahuttavan kuolon?
Oi, muista tää, ja nykyisyyttäs katso: Nyt onnen puoliso on one leski; Iloinen äiti lapseton nyt raukka; Kerjääjä nyt, jolt' äsken kerjäiltiin; Kuningatar nyt huolihuntu orja; Mun ilkkujani nyt mun ilkkumani; Nyt kaikkein pelko yhtä pelkäävä Ja kaikkivoipa nyt ei mitään voipa. Näin oikeuden on pyörähtynyt pyörä Ja jättänyt sun saaliiks ajan kouriin.
Hektorin varttapa nuo sopavasket varjeli sorjat, jotka hän kaataissaan Patroklon ol' ottanut saaliiks; siit' iho vilkkui vain, solisluu miss' olkahan kaulan yhdistää ja mik' on arin hengenpaikkoja aivan.
Sa huomaa: kulho, jonka käärme särki, ei ole, oli; mutta tietköön syypää, ett' Taivaan kostoa ei torju mikään. Jää iki ilman perillist' ei kotka, mi heitti höyhenensä vankkureihin, ne täten tehden hirviöks ja saaliiks. Ma näen selvään, ja siks siitä kerron: lähellä tähtimerkki on, mi antaa viel' ajan maailmalle varman, vapaan.
Jos nyt hän sanoo sua lempivänsä, Niin viisast' on hänt' uskoa sen verran, Kuin säätynsä ja asemansa mukaan Hän teossa voi näyttää; siis sen verran, Kuin Tanskan kansan yhteis-ääni myöntää. Siis varo, mikä tahra kunnialles, Jos, liiaks suostuin hänen lauluihinsa, Sydämmes hukkaisit ja puhtaan aartees Avaisit hillittömän himon saaliiks.
Viel' useampia kaatanut ois jumalainen Odysseus, vaan näki heiluvaharja sen Hektor valppahin silmin, koht' esirinnast' astui päin, asu välkkyvä yllään, hirmu akhaijein nähdä, mut saapujan tuon näki riemuin Sarpedon, Zeun poika, ja virkkoi näin valitellen: "Oi Priamon jalo poika, mun ällös akhaijien saaliiks salliko joutua, vaan mua varjele; mult' elo sitten linnoillanne jo menköönkin, kosk' en kotisuojiin ollut täältä mä saapuva, en sulo-syntymämaahan, mielt' ilahuttamahan pojan hennon, puolison armaan."
Siihen saakka sa luon' ole laivain kaarevalaitain; paartesi ääress' itkevät tääll' yhä yötä ja päivää immet on Ilionin povipuuhkeat, Dardaniankin, saaliiks saamat kummankin väell' ankaran peitsen, kun monet kaupungit tuhosimme me kansavat, rikkaat."
Surulaulu Nicolin Liisun kuolemasta. Nicolin Liisu, tamma tuo, sai virkun eleet vereen; mut ohi Crainin nyt se ui Nith-virran myötä mereen. Nicolin Liisu, tamma tuo, sai nähdä päivät pahat; Nith-virtaa nyt se mereen ui, ja poiss' on siltä nahat. Nicolin Liisu papin luo jäi ajojuhdaks ennen; Nith-virtaa nyt se mereen ui, pois turskain saaliiks mennen.
Päivän Sana
Muut Etsivät