Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Jos nyt hän sanoo sua lempivänsä, Niin viisast' on hänt' uskoa sen verran, Kuin säätynsä ja asemansa mukaan Hän teossa voi näyttää; siis sen verran, Kuin Tanskan kansan yhteis-ääni myöntää. Siis varo, mikä tahra kunnialles, Jos, liiaks suostuin hänen lauluihinsa, Sydämmes hukkaisit ja puhtaan aartees Avaisit hillittömän himon saaliiks.
ANTONIUS. Kauniin sanan alla On iskus häijyt, Brutus: muista haavaa, Min Caesarin sydämeen löitte, huutain: "Eläköön Caesar, eläköön!" CASSIUS. Antonius, Sun iskus suunta tuntematon viel' on; Mut Hyblan mehiläisilt' ovat meden Sun sanas ryöstäneet. ANTONIUS. Mut pistint' ei. BRUTUS. O, vieläp' äänenkin ja horinankin Varastit heilt', Antonius; viisast' ompi, Ett' uhkaat ennen kuin sa pistät.
Mutt' eipäs sentään ... vaan mitäs minusta köyhästä. Mutt' kyllä sillä oli sentään mielessä. Kyllä minä huomasin sen monta kertaa. Mutta mikä turkanen sen nyt viisast... Jos se olisi epäillyt, kun minä en tullut virkkaneeksi mitään hänelle siitä asiasta. Kyllä hänen sentään olisi pitänyt melkein huomatakin. Turkanenkos sitä meikäläisenä uskaltais semmoisista seikoista puhelemaan mennäkään.
Varovaa, viisast' antaa hänen pitää Aseissa sata miestä! Näin jos saa hän Mink' oikun, unen, houreen, kiusan, harmin, Hän hulluntöissään noiden voimaan luottaa Ja hengestämme määrää. Oswald! ALBANIAN HERTTUA. Liiaks' Sa pelkäät. GONERIL. Parempi kuin luottaa liiaks. Ma ennen estän pelkoa, kuin itse Pelosta estyn. Niin, tuon miehen tunnen. Mit' on hän lausunut, teen siskon tiedoks.
Tuo hirmulainen, jonka pelkkä nimi Syö kieleen rakon, kelpo mieheks ennen Ol' arvattu; te häntä rakastitte; Hän viel' ei ole teille pahaa tehnyt. Nuor' olen, mutta hänen luonaan jotain Minusta voittaa voitte: viisast' antaa Viaton, heikko lammasraukka uhriks Vihaista Jumalata lepyttääkseen. MACDUFF. En ole halpa. MALCOLM. Mutta Macbeth on. Siveäkin ja hurskas luonto taipuu, Kun vaatii valtias.
Kenraalin kanssa puhuu teistä rouva, Teit' innokkaasti puoltain. Mauri vastaa: Ett' täällä suuress' arvoss' on Montano Ja suuri suvullaan; siis viisast' oli Teit' eroittaa. Mut lempivänsä teitä sanoo Ja muut' ei välittäjää kaipaavansa Kuin ystävyyttään antaaksensa teille Taas virkanne, kun sopii.
ANTONIO. Ne usein maltillista kylmäks sanoo, jotk' ovat lämpimämmät mielestään kuin muut, siks että heitä kiihko huumaa. TASSO. Sa moitit, mitä moitin, vältän minä. Vaikk' olen nuori, osaan minäkin edelle kiihkon panna kestävyyden. ANTONIO. Se viisast' on! Ain' ajattele noin! TASSO. Mua ohjaamaan sa olet oikeutettu, sull' onhan vierelläsi ystävätär, jo kauan koeteltu: kokemus.
Ja Lartius, uljas Rooman mies, ne kolme Yrityst' ohjaavat, niin kerrotaan, Mut minne? Luultavasti teitä vastaan. Siis, varokaa!» 1 SENAATTORI. Väkemme jalkeill' ompi, Eik' ole epäiltykään, ettei Rooma Sotahan olis valmis. AUFIDIUS. Viisast' oli Salassa pitää hankkehenne, kunnes Näkyä niiden täytyisi; mut Rooma Ne hautumasta keksi.
Puhuja viel' ei ollut päättänyt, kun vastuun sai: "Suu kiinni, herra, nyt!" "Pöyhkääjä, kysyn teiltä, kansaa kussa maailmass' olette tai painetussa kirjassa huomanneet niin ylevää, niin viisast', uljasta, kuin kansa tää?" "Sen kanssa viran puolest' olkaa kerta, miss' soivat luodit, missä sataa verta, ja sanokaatte, onko, kuka ties, älyä, tulta vailla Suomen mies!"
Päivän Sana
Muut Etsivät