Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
GONERIL. Tuon huomasitteko? ALBANIAN HERTTUA. Niin suuresti kuin teitä rakastankin, Noin puoltomielinen en olla voi GONERIL. Rauhoittukaa, ma pyydän. Oswald, hoi! NARRI. Setä Lear! setä Lear! varro ja ota mukaasi narri. Ketun kun sais permehen, Ja tytär tuommoinen, Ne sopis hirtehen, Ja nuoraks päähinen; Ja narri se jälkehen. GONERIL. Häll' älykkäät on tuumat. Sata miestä!
CORNWALLIN HERTTUA. Mist' ompi teillä riita? Puhukaa! OSWALD. Oi hyvä herra, hengittää voin tuskin. KENTIN KREIVI. Ei ihme, koska olet niin miehuuttasi vaivannut. Sinä raukka pelkuri, luonto ei sua luomaksensa myönnä; räätäli sun on tehnyt. CORNWALLIN HERTTUA. Lystikäs veitikka! Räätälikö ihmisen tekijä?
OSWALD. Pois! minulla ei ole mitään sun kanssasi tekemistä. KENTIN KREIVI. Miekkasi maalle, lurjus! Sinä kuljetat kuningasta solvaavia kirjeitä ja pidät turhuuden, tuon ilvenuken, puolta kuninkaallista isää vastaan. Miekkasi maalle, konna, muuten survon reitesi liivaksi; maalle miekkas, lurjus! Asentoon! OSWALD. Apua! hoi! Murhaa! Apua! KENTIN KREIVI. Pidä puoltasi, orja! Seis, lurjus, seis!
GONERIL. Löikö isäni minun palvelijaani siitä syystä, että tämä hänen narriansa nuhteli? OSWALD. Löi, rouva.
Kirjoittanut on isä, ja myös sisko, Riidoista, joihin sopivaks en nähnyt Kotona vastata. Tääll' odottaapi Kummankin airut. Vanha ystävämme, Keventäkäätte mieltänne ja suokaa Haluttu neuvo meille asiassa Niin kiireess' aivan. GLOSTER. Nöyrin palvelijanne. Erittäin tervetulleet, hyvät vieraat. Toinen kohtaus. Glosterin linnan edusta. OSWALD. Hyvää huomenta, ystävä; oletko tämän talon väkeä?
REGAN. Miks kirjoitti hän Edmundille? Eikö Suusana olis kylläks? Jotain varmaan; Se on en tiedä mitä. Suosin' sua, Avata jos saan kirjeen. OSWALD. Ennemmin ma REGAN. Sun rouvas, tiedän sen, ei miestään lemmi, Se varma on. Kun viimeks oli täällä, Hän lemmen katseit' ihmeen viehkeitä Loi Edmundiin. Sin' olet yhtä juonta. OSWALD. Minäkö, rouva? REGAN. Vakaasti haastan: olet, sen ma tiedän.
Huone Glosterin linnassa. REGAN. Albanian sotajoukko liikkeell' on siis? OSWALD. On, rouva. REGAN. Onko muassa hän itse? OSWALD. Hän vaivoin mukaan saatiin: sisarenne Parempi sotamies on. REGAN. Ei lord Edmund Herraanne puhutellut kai? OSWALD. Ei, rouva. REGAN. Mit' oli sisareni kirje hälle? OSWALD. En tiedä, rouva. REGAN. Hänt' ajoi täältä tärkit toimet varmaan.
Pidä puoltasi, sinä siloinen orja! OSWALD. Apua! hoi! Murhaa! murhaa! EDMUND. No, mitä? Mitä koskee asia? KENTIN KREIVI. Teitä, maitoparta, jos suvaitsette; tulkaa vaan, kyllä minä teitä opetan; kas niin, nuori herra! GLOSTER. Aseita! Miekkoja! Mist' ompi riita? CORNWALLIN HERTTUA. Asettukaa, jos henki teille rakas! Ken lyö, on surman oma. Mistä riita? REGAN. Kuninkahan ja siskon airuet.
Kiekko pantiin jälleen pyörimään ja se hyöri ja pyöri ja näytti kallistuvan nuoren kalastajan eteen; kapteeni Jorgan jo kehoitti häntä rohkaisemaan mieltänsä ja varoa pahinta. "Oswald Penrewen!" sanoi puheenjohtaja. "Tässä nyt vihdoinkin ristimätön on!" kapteeni kuiskasi Alfred Raybrock'ille. "Ristimätön tulee puhumaan oikein mainiosti, saamme nähdä sen."
KENTIN KREIVI. Olen. OSWALD. Mihin saamme hevosemme panna? KENTIN KREIVI. Liejuun. OSWALD. Hyvä mies, sano se, jos rakastat minua. KENTIN KREIVI. En rakasta sinua. OSWALD. Se ei minua koske. KENTIN KREIVI. Jos saisin sinut Lipsburgin lammastarhaan, niin kyllä näyttäisin että koskee. OSWALD. Miksi mua näin kohtelet? En tunne sua. KENTIN KREIVI. Sinut, mies, tunnen niinä. OSWALD. Ken olen sitten?
Päivän Sana
Muut Etsivät