Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Usein tunnen kiitollisuutta siitä, ettei minulla ole lapsia, vaikka rakastankin lapsia. Ja jos menisin naimisiin, en uskaltaisi ajatellakaan lapsia.» »Se epäilemättä on huonoa oppia», huudahdin. »Sen tiedän», sanoi hän surullisesti. »Mutta se on välttämätöntä. Minä olen kumousmies, ja se on vaarallinen ura.» Minä naurahdin epäilevästi.
Ja katkonaisin, kiihkein lausein kertoi Lauri, että sen nimi oli Hedda, että se oli isätön ja äiditön tyttö, että he olivat yhdessä kasvaneet, että hän oli rakastanut häntä pienestä pojasta ... he olivat käyneet yhdessä rippikoulun samana vuonna, viime vuonna Salaa alttarin edessä hän oli sen itselleen luvannut ja sitten myös Heddalle viime jouluna kuutamossa hiihtäessä tästä juuri kulki silloin latu ja tällä tiellä minä suutelin häntä ja suutelin myös kerran, kun hän oli tullut kamariini ja minä tahdon sanani pitää, vaikkei Hedda sitä vaatinutkaan, Hän on yhtä hyvä ja hieno ja jalo kuin mikä herrastyttö tahansa, vaikka hänellä onkin karkeat kädet ja vaikkei hän taidakaan ruotsia eikä ole niin sivistynyt mutta juuri sen vuoksi minä häntä rakastankin ja että hänellä on suomalainen nimi, mutta minä löydän hänet, minä etsin hänet vaikka maailman laidasta ja tuon hänet tänne, ei, tänne en minä häntä tuo halveksittavaksi ja pilkattavaksi minä vien hänet jonnekin, rakennan majan hänelle en huoli heidän rahoistaan, murran omin voimin itselleni tien rupean vaikka rengiksi Otolle tai kalamieheksi sedälle kyllä me minä tahdon näyttää...
Olisihan hyvin huonosti tehty minulta, jos menisin naimisiin jonkun toisen kanssa, vaikka rakastankin Harryä. Rakkaus ei ole kuin hansikka, että voisin vetää sitä kädelleni ja kädeltäni pois, oman mieleni mukaan; ei, kaukana siitä. Näetsen äiti, Harryn seurassa ei minulla ole koskaan ikävä; sillä suurin huvini on hänen kanssansa haastella.
Nyt minä sinua vasta oikeen rakastankin, rakastan kovemmin, kuin koskaan ennen. Te'e nyt hyvää, ilahuta onnetonta!" Pian Aino kukkinensa riensi ulos. Hän katseli; tuolla, tuollahan istuu kivellä kerjäläis-vaimo. Sinne siis. "Tässä annan Teille kukan tuon pienosen iloksi." Kerjäläis-vaimo hymyili: "Ei hän ymmärrä siitä iloita; tuokaa ennemmin palanen leipää ja tilkka maitoa."
"Ah, minun rakas, rakas vaimoni, miten sinä olet ollut kiltti ja urhea, ja miten minä sinua rakastankin!" "Niin, niin, minä olen niin onnellinen, ja nyt rakastan minä sinua vielä enemmän kaiken sen rakkauden tähden, jota sinä olet minulle niin ylenpaltisesti osoittanut." Tohtori Boutan kielsi Mariannen puhumasta ainoatakaan sanaa enää.
GONERIL. Tuon huomasitteko? ALBANIAN HERTTUA. Niin suuresti kuin teitä rakastankin, Noin puoltomielinen en olla voi GONERIL. Rauhoittukaa, ma pyydän. Oswald, hoi! NARRI. Setä Lear! setä Lear! varro ja ota mukaasi narri. Ketun kun sais permehen, Ja tytär tuommoinen, Ne sopis hirtehen, Ja nuoraks päähinen; Ja narri se jälkehen. GONERIL. Häll' älykkäät on tuumat. Sata miestä!
Päivän Sana
Muut Etsivät