Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Lopulta sanoi rampa, Nelmaa kiusattuaan, että nyt oli Nelma antanut turhuuden paholaisen vietellä itsensä: Tuo kenkä tuossa!... Uusi kenkä! Näytelläksesi sellaista ... fiini! Siinä se nyt oli asia! Mutta Sakriksen jankutus ei silti loppunut... Ja hänen silmänsä kiiluivat pahasti. Yöllä tyttö jälleen itki. Nousi joskus istumaan ja heittäytyi takaisin vaatekasalleen. Voihki kiukuissaankin.
Niin miekkonen sinä, vankilas Kun murtui! Maan pääll' on vaan sydän autuas Ku turtui. Tääll' ei oo rauhaa, Tääll' aika pauhaa; Vaan tyyntä rauhaa ja unta lauhaa Suo hauta. Henk' autuas, nuku turhuuden Huolilta, Kuin kaste, jonk' yli laaksojen Kylv' ilta; Kunnekka koittaa, Yön päivä voittaa Ja nukkujat herehille soittaa Haudasta.
Te nähtävästi ette hyväksy väitteitä Decimus Roachin kirjassa 'Enkeleitä Lähestyminen!" "Ah, Mr Chillingly! teidän sananne ilmoittavat kuinka ihmisen onni voi tulla turmiolle, jollei hän tarkoin leikkaa turhuuden kynsiä.
Vai niin on läsnä kypsymistä keitos. PAAVO. Vaan teitä rouva rakastaa ja herra, Kuin lastansa, sen voitte uskoa. Syrjään ja koomillisesti surumielin. On sokeutta sekin rakkaus. Kyll' ymmärrän tuon rakkauden juuret. Ne syvällä ei piile, vaikk' on suuret: Mun tarakassani on herran toivot Etäälle päästä, lentää korkealle Ja ylemmäks' ei ylty rouvan aivot, Kuin turhuuden ja loiston kukkulalle.
Paronin puhuessa oli Hilja tullut kalpeaksi kuin lumi, ja nyt hän lausui: »Oh, te vapaasukuiset! Kovin te olette turhuuden ja ylpeyden kahleissa!» Sitte hän meni sisälle huoneisiinsa eikä enää maininnut mitään koko matkastansa. Paroni ja täti menivät myöskin sisälle, ja paroni luuli Hiljan nyt rupeavan itkemään ja rukoilemaan häntä. Mutta siinä hän pettyi, sillä Hilja oli varsin vaiti.
Vaivaiset oppivat helpommin tuntemaan sisällisen kuoleman ja turhuuden kaikessa maallisessa omaisuudessa ja nautinnossa ja semmoisen omaisuuden hankkimisen välttämättömyyden; joka ei ole riippuvainen maallisesta luoteesta ja vuoksesta, sanalla sanoen vapahtajan ja evankeeliumin.
Ja yhä edemmäksi hän vaelsi turhuuden tietä. Pian hän ei ollenkaan tahtonut enään kuullakaan jumaloista ja heidän taidoista; missä olivat he näyttäneet, että muka voivat kutoa kuin hän?
Hilja ei kuullut, mitä neidot ajattelemattomuudessaan kuiskailivat, ja sepä oli onni, sillä pian on turhuuden siemen kylvetty viattomaankin sydämmeen. Lapset olivat nyt saaneet koppansa tyhjiksi ja läksivät kotiin, mutta toisena päivänä he menivät taas ja palasivat jälleen, tuoden tyhjät kopat takaisin.
Nyt oli jo hävinnyt sekä sota-asu että vaakuna. Isoviha oli korjannut ne samoinkuin paljon muutakin talon nuorempien tuntuvaksi suruksi. Mutta Kornatus lohdutti heitä sillä, että kirkko edes oli paikallaan. Elämä oli hänelle, sanoi hän, opettanut kaiken maallisen kunnian turhuuden. Hän nukkuu vanhurskasten unta, ajatteli Leena, kun hän hiljaisesti toimien uunin ääressä katseli ukkoa.
»Näkeepi peiliss' silloin kuvansa maa poloinen Ja itseään niin hyljätyksi kaipaa, Ja syntinsä hän kertoo, murhat, valheen, turhuuden, Mi vuosisatain kautta häntä vaivaa. Ja kuolon kauhu silloin hänen suonihinsa saa; Rukoilee laaksot, syntinsä vuoret tunnustaa, Ja metsä se niin raskahasti huokaa.» »Oi kiitos, armaat keijuiset! tuon muistan ainian Ja nyt en pelkää kotiani mennä.
Päivän Sana
Muut Etsivät