Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Joskus hän kyhäsi kirjeen, jossa valitti Käkriäisille ikäväänsä. Mutta hän lähtikin maalle jo aikaisemmin. Niin sietämätöntä oli täällä ... niin hän ikävöi. Olkoonpa kotipitäjä hänelle millainen tahansa, ovathan hänellä edes Käkriäiset! Eräänä iltana, kun vanha palvelijakin oli kaupungilla jonkin tuttavansa luona, meni Nelma ullakolle ja otti koppansa ... siinä myöskin nuo herrasnaisten vaatteet.
"Neiti Claudius lähetti minut pukua koettamaan", lausui hän tyhjentäen koppansa. Sitä tehdessänsä vakuutti hän Ilselle, että nyt oli päivä semmoinen, jolloin voisi "pötkiä tiehensä" katurakennuksesta. "Ajatelkaahan vaan, meillä on päivällispidot herroja varten.
Sitte vasta täytyi "silmänräpäykseksi" seisahtua, kun Silénin matami sattui kadulla "ihan palliksi vastaan." "Huomenta Anna-Maija!" sanoi Silénin matami ja asetti koppansa kadulle, seiniviereen. "Huomenta, huomenta", toisti Anna-Maija. "Minulla on kovaksi onneksi hirmuisen kiire nyt, vaikka olisi ollut hupaista kuunnella, miten teillä jaksetaan.
Vastatullut asetti koppansa viereensä ja istautui viheriäksi maalatulle penkille huoneen sisäänkäytävän viereen, päättäen odottaa asukkaan takaisintuloa. Hän aukasi leuan alta huivin solmun, sekä antoi tuon valkoisen peitteen pudota niskalle.
»Mennään», he huusivat kaikin, ja nyt Hilja näki, miten monta neitoa tuli hänen luoksensa. Kaikki he tahtoivat ostaa hänen kakkujansa, ja sillä aikaa, kuin Hilja koppansa tyhjensi, tarkastelivat häntä nämät ylhäiset neitoset ja kuiskailivat toisillensa: »Ah, tuopa vasta on ihana lapsi.»
Kulta muori ... hm, minä olen saanut vieraita, sanoi Emili. Oi niin, erään herran, sen kyllä tiedän, sanoi muori iloisesti, laskiessaan maahan koppansa etuhuoneessa. Vai niin, muori tietää? kysyi Emili ja hän tunsi kuni joku paino olisi poistunut sydämeltä. Niin, minä tunnen kyllä tuon herran. Ja nyt avasi akka oven ja astui sisään, sanoen: Niin, kyllä minä tunnen pikku notariuksen.
Hilja ei kuullut, mitä neidot ajattelemattomuudessaan kuiskailivat, ja sepä oli onni, sillä pian on turhuuden siemen kylvetty viattomaankin sydämmeen. Lapset olivat nyt saaneet koppansa tyhjiksi ja läksivät kotiin, mutta toisena päivänä he menivät taas ja palasivat jälleen, tuoden tyhjät kopat takaisin.
Lilli istui turvallisesti isän käsivarrella ja hymyili iloisesti "putti jautalle, jota oli täynyt niin pittän mattan ja tantanut niin tuujen topan". Niin, hän kurotti pienen kätensä ja tahtoi "tilittää tilttiä puttia". Sitte pukki laski alas koppansa ja jätti sen lattialle kaikkine salaisine kääröineen ja sanoi hyvästi seuraavaksi jouluksi.
"Jumalan kiitos, nyt se tulee, herra Markus", huudahti hän, päätään nyökäyttäen nousevia pilviä kohti. "Jos saamme sateen, nimittäin oikein perinpohjaisen pesun, muuten kiitän nöyrimmästi, niin kermaan huomenna Tillrodan kerjäläislapsille kakun, niin makean että vielä kymmenen vuodenkin päästä vesi suuhun tulee". Hän laski suuren koppansa, jota kantoi kädessään, maahan ja pyyhkäsi otsaansa.
Nuori herra otti koko joukon sokerileivoksia ja laski ne tytön koppaan. "Kas niin, nyt saat mennä alas laulamaan minulle." Tyttö ojensi esiin koppansa. "Eikö herra tahdo ostaa kukkasia?" "Tahdon, tosiaankin. Anna minulle yksi vehreistä seppeleistäsi, niin saat minulta suudelman kaupan päälle." Hän otti tyttöä leuan alta kiinni ja painoi suudelman hänen raittiille lapsensuullensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät