United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kulta muori ... hm, minä olen saanut vieraita, sanoi Emili. Oi niin, erään herran, sen kyllä tiedän, sanoi muori iloisesti, laskiessaan maahan koppansa etuhuoneessa. Vai niin, muori tietää? kysyi Emili ja hän tunsi kuni joku paino olisi poistunut sydämeltä. Niin, minä tunnen kyllä tuon herran. Ja nyt avasi akka oven ja astui sisään, sanoen: Niin, kyllä minä tunnen pikku notariuksen.
Oi, Herra Jumala, että tuli elää tuokin suru... Hi hi hi! minä en voi muuta kuin nauraa, niin kummastuneilta näytätte te. Kaikessa ei notariuksen murhepuku näkynyt sopivan hänen iloisille kasvoillensa. Notarius oli elähtävä, hilpeä ja kensti, paitsi silloinkuin hän puhui äiti vainajasta. Tänäpänä kahdeksan päivää sitten haudattiin Adolf Fredrikin luo ja hänellä oli omat kellot, äiti paralla.
BAZIL. Niin, parturi Figaron luona; hän naittaa veljentyttärensä. BARTHOLO. Veljentyttärensä? semmoista hänellä ei ole. BAZIL. Niin he ovat notariukselle sanoneet. BARTHOLO. Tuo veijari on salahankkeessa osallinen: mitä hiiden nimessä! BAZIL. Ajattelisitteko?... BARTHOLO. Nuot ihmiset ovat kovin valppaat! Joutukaa, ystäväni, minä en saa rauhaa. Menkää takaisin notariuksen luoksi.
Se palotettiin niin, että Aksel ja Maria saivat yhden osan, ja toista hallitsi Berndtsson, Frans'in ja Emman protesteista huolimatta, heitä varten. Vanhalla notariuksella ja vanhalla kapteenilla vaimoinensa oli huoneensa kullakin alakerrassa tuota suurta rakennusta, sillä ei kukaan niistä rakastanut portaita; mutta joka päivä lapset kolkuttivat notariuksen ovea huutaen: saammeko tulla vaarin luo.
Aivan niin, parahin kapteeni, luottakaamme Berndt'in omaan mielialaan, älkäämme koettako laskea, mitä hänen sydämensä sanoi hänelle paljoa ennemmin, kuin hänen ajatuksensa joutukaan. Niin. ja tyttö on? Hän on kasvatettu erään vanhan notariuksen luona, jonka rouva neuloo hattuja. Akka on paha, ja tyttö on ukon suojelemana paennut sieltä, elää nyt työllä neulomisella. Siis neuloja?
Tätä sanoessaan notarius heilautti lystikkäästi lyhyttukkaista päätään ja hymyili yhä sydämmellisemmän näköisesti. "Taidatte olla ahkera metsästäjä kun panette niin suuren arvon metsälliselle", virkkoi rovastinna hymyillen ja virkistyneemmän näköisenä, jota sanoessaan vilkasi notariukseen ja itsensä ja notariuksen välissä istuvaan tyttäreensä. "Olen aivan typerä siihen.
Antakaa vaarin olla, hyi, onko Liinan tapa tehdä niin! sanoi äiti vakavasti pikku Liinalle, joka oli pistänyt pyylevän kätensä notariuksen kaulaliinan sisäpuolelle ja uhkasi hävittää koko paryrin. Tärkeä uutinen? kysyivät molemmat. Niin, näet, Emili, minä en ole saattanut ennenkuin vasta äidin kuoltua varastaa vanhaa Raamattuasi. Kiitos isä! Onko se mukana?
Se poika käyttää sitä etua mikä sillä jaloistaan on." "Uskokaa hänen puhettaan ettei ole miestä ampumaan", keskeytti notariuksen vierellä istuva tuomiorovasti. "Mies viimeisessäkin suuressa kilpa-ammunnassa ampui ensimäisen palkinnon." "Niin, mutta mepä puhummekin täällä vaan jäniksistä ja jäniksen ammunnasta.
No niin, Emilini, sinä saatat saada pahempaakin kuin täällä ... se ei tapahdu kaikkialla, että sinä saat lihamöhkäleitä ja munakokkelia ja munia paljaana arki-iltana. Täti oli nyt kerran tullut kurituksen tielle ja jatkoi sitä, notariuksen kävellessä edestakaisin pitkin erästä mattoa, joka oli ovien välillä, ja se oli jaettuna mustiin ja punasinertäviin ruutuihin.
Ateria oli valmisna ja jokseenkin pian päättynyt, vaikka luutnantti asetettiin notariuksen ja rouvan väliin, sillä siinä oli paras paikka. Berndtsson johti puheen viisaasti musiikiin, ja rouva vakuutti, että Emili soittaisi aterian loputtua. Kävi niin. Vanha klaveeri avattiin ja notarius tomutti hiukan sitä, puhaltamalla kieliä, ja Emilin täytyi istuutua.