Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Hän odotti levottomasti, että ostajia ilmaantuisi, mutta myyjiä oli paljon. Ilma oli kylmä, harmaa kostea sumu verhosi kaupunkia. Nainen, joka leipää myi, näkyi käyvän yhä levottomammaksi, mutta vihdoin tuli joukko työmiehiä, jotka ostivat, mitä hänellä sillä kertaa myytävänä oli. Nyt nainen huokeasti veti tyhjät kopat käsirattaissaan torilta pois.
Hilja ei kuullut, mitä neidot ajattelemattomuudessaan kuiskailivat, ja sepä oli onni, sillä pian on turhuuden siemen kylvetty viattomaankin sydämmeen. Lapset olivat nyt saaneet koppansa tyhjiksi ja läksivät kotiin, mutta toisena päivänä he menivät taas ja palasivat jälleen, tuoden tyhjät kopat takaisin.
Muill' on pitkät piipunvarret, Kopat kopran täytehiset; Minä tynkyllä typytän, Nahkavarrella naputan. Muut syövät murukaloja, Ja juovat olutpunaista; Minä kiiskiä kitustan, Vesilientä lippielen. Tiirin, liirin, tengan löysin. Tiirin, liirin, tengan löysin, Löysin uuen, löysin vanhan, Vanhan annoin vaimostani, Uuella orihin ostin, Orihilla tamman vaihoin, Tammalla talon asetin.
Parin tunnin kuluttua nähtiin vilkkaan joukon rientävän venerantaan, joka oli kauniin lahdelman pohjukassa, missä myöskin laivalaituri sijaitsi; ja leikillisesti jutellen asetettiin siimat ja kopat veneeseen, jonne nuoret vihdoin itsekin kiipesivät. Jollei teillä ole kala-onnea, niin poiketkaa vanhan Joosepin luo paluumatkallanne sanoi äiti hänellä varmaankin on joku hauki kalasäiliössään.
Sitte astuimme pimeitä ja kapeita puuportaita, joitten loputtua eversti avasi oven; se vei pieneen huoneeseen, jossa joka haaralla oli pyykkiä hajallaan. Pöydät, tuolit ja kopat olivat täynnä sekä silitettyjä että silittämättömiä vaatteita. Ilma höyrysi vastaamme kuumana, ikään kuin lämmitetystä uunista.
Eivät kuitenkaan kaikki olleet toimettomina, sillä Marguerite oli taitavilla ja sukkelilla sormilla viidessä minuutissa irroittanut sekä itsensä että johtajan köydestä. "Näyttäkää minulle kopat! Ovatko nämät kahdet köydet ainoat, joita meillä on?" "Ainoat täällä, vaan majatalossa."
Iloinen tuli räiskyi ruokasalin uunissa, ja lattian keskellä seisoi katettu teepöytä, jossa oli tutut siniset kupit ja kukkuralliset kopat täynnä lämmintä leipää sekä tuoreita, vastakuivatuita korppuja, sellaisia, joita ei löytynyt missään muualla maailmassa kuin täällä kotona. Kiiltävä teekyökki porisi pöydän päässä, missä äiti kaatoi kullekin tuota lämmittävää nestettä.
Johannes ja Henrik hankkivat navetan parvesta korit itsellensä, ja mennessään tarhan ohi, Johannes huusi aitauksen takaa Alinalle, joka leninki kohotettuna teki varovasti matkaa karjakon jäljessä läävään, että nyt mennään, ja heilutti merkiksi tyhjää käsikoppaa ilmassa. Jaha, jaha, sanoi Alina, menkää te edellä, minä tulen sitten. Niin he menivät, ja heillä oli jo kopat puolillaan kun Alina tuli.
Alkoi nenäliinallaan siivota kaikkia koloja ja kun oli saanut ne mieleisikseen, irtautti kopat ja tyhjensi ne poroastiaan. Puhui sitten kuhunkin varteen, pani kopat niihin taas paikoilleen ja puhui vielä kerran kaikkiin ... koetteeksi, kulkisiko henki ulospäin. Veti myöskin ... koetteeksi, kulkisiko henki sisäänpäin... Ja kulkihan tuo jotenkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät