United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juur' tuommoinen häll' oli sota-asu, Kun taistellen hän korskan Norjan voitti; Noin tuima näkönsä, kun vihapäissään Hän jäällä Puolan rekijoukot löi. Se kummallista on. MARCELLO. Noin, kahdesti, juur' tähän aave-aikaan Hän ryhdill' uljaall' ohi vahdin astui. HORATIO. Mit' erittäin tuo merkitsee, en tiedä, Mut ylipäin sen ennustavan luulen Murrosta suurta valtakunnassamme.
Nyt oli jo hävinnyt sekä sota-asu että vaakuna. Isoviha oli korjannut ne samoinkuin paljon muutakin talon nuorempien tuntuvaksi suruksi. Mutta Kornatus lohdutti heitä sillä, että kirkko edes oli paikallaan. Elämä oli hänelle, sanoi hän, opettanut kaiken maallisen kunnian turhuuden. Hän nukkuu vanhurskasten unta, ajatteli Leena, kun hän hiljaisesti toimien uunin ääressä katseli ukkoa.
Minun on määrä lähteä huomenna; reppuni ja hihnani ovat minusta paljoa kunniakkaampi taakka, kuin minkään ruhtinaan sota-asu; halpa laukkumiehen takkini ja sauvani ovat paljoa pyhempi puku, kuin minkään kardinalin kaapu tai pilgrimin vaatteet. Sillä enkö minä ole pilgrimi siihen kaupunkiin, jolla on perustus?
Sinä ajattelet toki Hjördis'iä; kiitos siitä! SIGURD. Mene, mene, Dagny! DAGNY. Minä menen; mutta Hjördis'istä saamme olla huoletta: Hänellä on kultainen sota-asu kammiossaan, hän voipi kyllä itse puolustaida. SIGURD. Sen uskon minäkin; mutta menehän toki; johda isäsi intoa; suojele kaikkia ja Gunnar'in vaimoa! DAGNY. Luota minuun. Jää hyvästi vähäksi aikaa! Hjördis! Hän tulee tänne!