Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Sitoi niillä silkillänsä, kapaloivi kaunoisilla polvea pojan pätöisen, varpahia Väinämöisen. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Siteheksi Luojan silkki, Luojan kaapu katteheksi tälle polvelle hyvälle, vakaisille varpahille! Katso nyt, kaunoinen Jumala, varjele, vakainen Luoja, jottei vietäisi vioille, vammoille veällettäisi!" Siitä vanha Väinämöinen jo tunsi avun totisen.
Kaapu käyty Karjalasta, Röijy saatuna Savosta, Kengät on Kemistä tuotu, Kukat kanssa Kainuhusta. Panit kouluhun kotona, Alle oppinsa asetti, Yksi saatteli sanoja, Toinen neuvoi nuottiloita.
Raajarikko katseli synkein silmin palankiinia; Leila istui sen nurkassa kyyristyneenä, kaapu silmillä; näkyvissä oli vaan Kafur, surullisena ja äänettömänä kuin likomärkä lintu. Levollisempana tältä taholta, Hafiz katsahti missä hänen sisarenpoikansa olisi ja kohta näki hänet kappaleen matkaa sivulla karavaanista, jossa hän ilman mitään tarkoitusta laukkuutti hevostaan edes takaisin aavikolla.
Häll' on aikaa sangen vähän, Pikimältä joutaa vaan Teitä täällä kohtaamaan. *Amundus*. Todellako? *Mangipani*. Niinpä kyllä. Kaapu sininen on yllä, Kun hän hiljaan saapuu tähän Ystävyyttään näyttämähän. Kovin häntä riemuttaisi Helläks muistoks jos hän saisi Esimerkiks sormuksen... Tääkö sormus? *Mangipani*. Vaikenen Onhan asianne oma. *Amundus*. Tyttö park' on sievä, soma! Hänkin säälii Florinnaa.
Loistavan linnan Ylpeä herra, Kylmä sydämmesi on Kuni kallio, kylmä! Impi. Toki tahtonsa Tämä onpi ehkä Jumalan. Sentähden kuin kaste taivahan Lempeenä vuotaa Silmäni kyynel. Mutta itkenpä ain Että kultani heitän! Nuorukainen. Huomenna jo siis Pyhänpiian kaapu iloton Peittää elämäni auringon. Kapina vimman Lempeni linnas Täällä hurjasti lyö, Ja mun toivoni kuolee! Impi.
Jos tietäisit, et rahtuakaan vois Viivähtää kukkas kuuluvilta pois! Taas Meijerhoff! Päin rouvaan. Oi äiti! SANNA. Lapseni! Nimestä, josta riemun rintahas Heräävän toivoin, siitä säikähdyt Ja kavahdat kuin omaa kuoloas! SALLA. Hirveemmin vielä. SANNA. Kallis lapseni! Tuo musta kaapu riisu sielustas, Vanhempais neuvoon luota! onneas' Et ymmärrä.
Ei nä'y tämä todeksi, Eikä kyllin kaipaukseksi Luona herran hengellisen. Itse parvesta isäntä, Kaifas kaikkein seasta Ylös nousi istuimelta Korkeitten säärein päälle: Kaapu silkkinen kahahti, Kiilsi myssy kaunehimpi. Leimahti leveä lakki. Eipä entistä enämpi Kysy kirkon kaatamista; Näkyvät nämät vähäksi. Alkoi uudesta asian: "Kautta korkean Jumalan Sekä suuren ammattini Tunnusta tosi minulle.
Vielä polvella pahalla Kumarsit kuninkahaksi: "Terve juutasten kuningas, Kaapu on sinulla kaunis, Vielä kruunu kauneampi, Aivan valtikka valittu." Vielä silmät syljekselit, Korvapuusteilla koetit: "Ett'ei ol' öljyä lähellä Voiteheksi kuninkahallen, Eikä tykkejä turulla Kuninkaallen kunniaksi, Ota nyt tämä hyväksi."
Kun kynttilän valo lähemmältä valaisi upseerin hahmua, putosi kaapu hänen olaltaan, ja uhkea komeus millä hän oli koristettu, oli kun loistoisan uhrin kaunistus; sillä nuorukaisen kauniit kasvot olivat kalpeat, ikäänkun kuolema olis laskenut kätensä hänen sydämelleen.
Puiden oksat keinuu, purot pulppuaa, Lintuin kevätlaulu ilmaan kajahtaa. Kevät saapuu! Poi'es talven kaapu! Ennen noin ei metsä ollut vihanta, Ennen noin ei Vappu ollut ihana! Nyt me seppelöimme kevään haltian! Piiri riemuin pyörii päällä kanervan. Puiden oksat keinuu, purot pulppuaa, Lintuin kevätlaulu ilmaan kajahtaa. Kevät saapuu! Poi'es talven kaapu! HYRR
Päivän Sana
Muut Etsivät