United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Albumeja, jotka aina koristavat herrastalojen pöytiä ja joista vieraille niin suurella mielihyvällä esitellään talon sukulaiset ja tuttavat, niitä ei näkynyt. Pienessä, vähän likaantuneessa paperikorissa oli kukkas- ja nimikortteja, joita nähtävästi olivat siihen lähettäneet uskollisimmat ruokavieraat.
Vihamiehes viljas sotki, aittas tyhjäks raastoivat, Kauneimmat sun kukkas joukoin tanterelle kaatuivat, Loput Manan käskyläiset surmasivat taudeillaan, Tupas tuli autioks, mut sortunut ei kuitenkaan. Siis, sä äiti, ällös huolko, kyynel pyyhi silmästäs! Tänään otsas olkoon kirkas, tää on riemupäiviäs! Katso ympärilles: tuossa täyttää portaat Parnasson Uusi, nuori, sankka parvi, vannotettu valohon.
Niin se toivo kuvaa, mutta Niin ei aina käyvän näy, Luonnon viisaat työt ne ain' ei Ihmismielen mukaan käy, Usein myrsky kukkas taittaa, Usein halla viljas syö, Usein hedelmäs ja toivos Rankka rae maahan lyö.
Totuuden, runon kotimaa, maa tuhatjärvinen, miss' elämämme suojan saa, sa muistojen, sa toivon maa, ain' ollos, onnees tyytyen, vapaa ja iloinen. Sun kukkas vielä kuorestaan vapaaksi puhkeaa; viel' lempemme saa hehkullaan sun toivos, riemus nousemaan, ja kerran laulus, synnyinmaa, korkeemman kaiun saa. J. L. Runeberg. Väsyneen valitus.
Totuuden, runon kotimaa, maa tuhatjärvinen, miss' elämämme suojan saa, sa muistojen, sa toivon maa, ain' ollos, onnees tyytyen, vapaa ja iloinen. Sun kukkas vielä kuorestaan vapaaksi puhkeaa; viel' lempemme saa hehkullaan sun toivos, riemus nousemaan, ja kerran laulus, synnyinmaa, korkeemman kaiun saa. Jos ma lauluille rupean.
Jos tietäisit, et rahtuakaan vois Viivähtää kukkas kuuluvilta pois! Taas Meijerhoff! Päin rouvaan. Oi äiti! SANNA. Lapseni! Nimestä, josta riemun rintahas Heräävän toivoin, siitä säikähdyt Ja kavahdat kuin omaa kuoloas! SALLA. Hirveemmin vielä. SANNA. Kallis lapseni! Tuo musta kaapu riisu sielustas, Vanhempais neuvoon luota! onneas' Et ymmärrä.
Hymyilee sfinksi erämaasta sulle isäisi pyramiidein pyhää taikaa, uus valo paistaa maalle siunatulle, se uhmaa kansoja ja uhmaa aikaa. On aikas tullut. Katso, päivä koittaa! Jo kyllin kukkas piili pohjolassa, se kyllin kyynelistä kastui täällä, mut mainees nouseva on maailmassa, sun kantelees on soipa kansain päällä. On aikas tullut. Katso, päivä koittaa!
Rannalta vei tuoman sitte vieraansa puutarhaan ihailemaan rouvansa kaikkia kukkas- ja kyökkikasvimaita. Nuoret menivät katsomaan hedelmäpuita ja marjapensaita, joista vielä toivoivat saavansa paljonkin iloa. Voi, jos hedelmäaika jo pian tulisi, täällä ei ole vielä minkäänlaista syötävää, valitti Lauri.