Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Hän hyvin ties, mit' tahdoin mykkänäkin; siks ei hän varonut mun kysymystäin, vaan sanoi: »Puhu, mutta lyhyeen, selvään!» Vergilius sillä puolen seisoi mua äärellä, joit' on putoominen helppo, kun mikään kaide sit' ei kaarra, estä. Mun toisell' oli puolellani varjot nuo hurskaat, jotka vuoksi neuleen julman niin itki, että heiltä posket kastui.
Virkki, ja muut kera myrmidonit suruhuutohon yhtyi. Kertaa kolme he ohjasivat hevot uhkeaharjat ruumiin ympäri; kaikk' urot tenhosi nuo Thetis itkuun. Kastui kyynelin hiekka ja sankarien sopavasket, moista kun kaipasivat vihamiesten kauhua kaikkein. Alkoi, purskahtain valitukseen, Peleun poika, laskien surmaiset kädet vasten ystävän rintaa: "Hadeen maillakin, Patroklos, sinä siit' ilo saaos!
Mutta luonnotonta olisi ollut, jos mikään mies, ja varsinki Richard, joka lähinnä kunniaa piti kauneutta suurimmassa arvossa, ilman liikutusta olisi voinut nähdä niin ihanaa olentoa kuin Berengariaa säikähyksissään taikka kylmäkiskoisesti voinut tuntea hänen huulia ja otsaa likistettyinä kättänsä vastaan, joka kastui hänen kyynelistänsä.
Kun vihan henki kantoi valtikkaa ja sodan hurmehesta kastui maa, me rinnan rakkaudesta laulun teimme. Te viette laulun valoon ikuiseen. Me laulamme sen mykkään pimeyteen ja mukanamme hautaamme sen veimme. K
Usein kun selkä kastui rukoilemisesta, tahi jalat märissä ojissa jäähtyivät, joutui äijä sängyn omaksi. Tätä nykyä oli hän taasen maannut useita päiviä. Kamari, missä hän sairasteli, oli pienoinen putka siinä tuvan perässä. Loukossa oli tiilikakluuni, seinissä hyvin vanhat sinikuvaiset tapetit.
Ei poika suutu poimi vaan Ropeisen mansikoita: Nyt tyttö ylväs nauramaan Ja huolinut ei noita! Vaan sitten suolla kun luutineen Hän karjan jälkiä astui Jo vaipui multahan, lietteeseen, Ja tyttö parka nyt kastui! Poik' avuks' ehti, ryntäillään Kummulle tytön kantoi: Nyt kiitokset jo mielissään "Marjoista" tyttö antoi.
Niin hän hiljaisuudessa rukoili; mutta tuskin olikaan atrioittu, niin kuusten latvain takaa rynkäsi esiin kohiseva pilvi, joka, iskien tulta ja jyristen, ammensi vallattomasti vettä alas. Niinpä vilauksessa heinä kastui läpi, ennenkuin ehdittiin saattamaan kokoon yhtäkään ainoata karhetta.
Kylmä, kolkko oli jouluilta, Tuhansittain talven taivahilta Tähtösiä tuikkaa vilkkuellen, Tuikkaa parvittain ja yksitellen. Vinkuu puissa pohjan vinha tuuli, Luihin, ytimiin sen käyvän luuli, Varsinkin jos kulkenut lie tuolla Rauturannan aukealla suolla. Yksin, ypö yksin tietä astui, Astui rientäin, jotta ruumis kastui, Soista tietä lapsi kerjäläinen, Repaleissa, vaikk' on tuuli jäinen.
Hymyilee sfinksi erämaasta sulle isäisi pyramiidein pyhää taikaa, uus valo paistaa maalle siunatulle, se uhmaa kansoja ja uhmaa aikaa. On aikas tullut. Katso, päivä koittaa! Jo kyllin kukkas piili pohjolassa, se kyllin kyynelistä kastui täällä, mut mainees nouseva on maailmassa, sun kantelees on soipa kansain päällä. On aikas tullut. Katso, päivä koittaa!
Helppoa se ei liene ollut, koska hiki juoksi joka karvan nenästä ja tuo vanhanpuoleinen hurstipaitansa kastui kuin järvestä nostettu. Ei hän puhunut, ei valituksen sanaa kuultu. Minä itkin hänen jaloissaan, kun näin, että paras ystäväni oli niin kipeä. Vaan sitä en voinut ajatella, että voipi kuolla. Viimein asettui hänen tuskansa ja hän näytti nukkuvan, kun muu rahvas tuli kotiin iltasella.
Päivän Sana
Muut Etsivät