United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Uljaat myrmidonit, hepä lahjat nuo majatalteen ottivat, veivät luo jumalaisen Akhilleun laivan, laskien sinne ne, istumahan siell' impyet saattain; oivat palvelijat orot ohjasi taas hepotarhaan.
NARRI. Pistin prisanttisi pussiin, sillä Malvolion nokka ei ole mikään piiskanvarsi, fröökinälläni on valkoiset kädet, ja Myrmidonit eivät ole mitään olutkapakoita. HERRA ANTREAS. Verratonta! Tuopa se on sittenkin mitä hullunkurisinta, lopultakin. Nyt pieni laulu. HERRA TOPIAS. Niin oikein; tuossa sinulle kolikko; laula meille laulu.
Riensi jo Patroklon kera myrmidonit tamineissaan iliolaisia päin karatakseen uljahin innoin. 258 Joutuen tulvasi miehiä, kuin kimalaisia kiehuin purkautuu yli tien, tapahansa kun poikaset härnää ääreen tien pesineitä ja ärsyttää ajan kaiken, houkkiot, saatellen saman kiusan kaikkien kimppuun; arvaamattaan jos kuka kulkija vain ohi astuu häirityn parven tuon, nepä pelkäämättömin vimmoin kiitävät päin heti kaikki ja varjelevat sikiöitään: noinpa nyt myrmidonit, sydämessään urheus moinen, riensivät laivojen luota, ja suunnaton nous sotahuuto.
Virkkaen noin tamineet emo kuoloton laski Akhilleun jalkojen ääreen; kalskahtain sovat soi taesorjat. Peljästyivät myrmidonit, ei katsoa niihin tohtinut ainoakaan, sitä säikkyi. Vaan näkö niitten nosti Akhilleun vimmaa vain; tult' iskivät tuimaa kulmien alt' uron silmät, kuin salamoita ne säihkyis; koppoi maasta hän riemahtain jumal-antimet uljaat.
Myrmidoneitaan vain ei päästänyt vielä Akhilleus, vaan näin kumppanejaan sotimieliä kutsuen lausui: "Myrmidonit rajurientoiset, asekumppanit armaat, hetkisen valjaissaan kaviokkaat viel' orot olkoot, ääreen Patroklon hevot, vaunut viel' ajakaamme käyden kumppanin itkentään, kuten vainaja vaatii. Mutta kun kyllytetyks saa mielen haikea murhe, on hevot riisua aika ja kaikkien atria syödä."
Leiriin saavuttuaan myrmidonit kunnioittavat Patroklos-vainajaa kiertämällä vaikeroiden valjaikoillaan ruumislavaa; Hektorin ruumiin taas Akhilleus heittää suulleen maahan.
Virkki, ja muut kera myrmidonit suruhuutohon yhtyi. Kertaa kolme he ohjasivat hevot uhkeaharjat ruumiin ympäri; kaikk' urot tenhosi nuo Thetis itkuun. Kastui kyynelin hiekka ja sankarien sopavasket, moista kun kaipasivat vihamiesten kauhua kaikkein. Alkoi, purskahtain valitukseen, Peleun poika, laskien surmaiset kädet vasten ystävän rintaa: "Hadeen maillakin, Patroklos, sinä siit' ilo saaos!
Vaan kuparissa jo kun vesi kiehui kiiltelevässä, hurmeet huuhtelivat, ihon voitivat välkkyvin öljyin, haavat aast'ajan yhdeksän väkevöitsemin voitein; laskivat vuoteeseen hänet, käärivät lauhkein liinoin pääst' alas jalkoihin, yli heittivät valkean raidin. Myrmidonit koko yön kera askelnopsan Akhilleun surmaa Patroklon suri vaikertain, valitellen.
Noin hänen virkkaissaan tuli kuolo ja kaihti jo hältä silmät, sieraimet. Vaan ryntääseen jalan polkein pois veti keihään Patroklos, kera pallea lähti. Sankarin sielun tempasi myös terän vaskisen myötä. Valjakon myrmidonit pysäytti, mi vauhkona korskuin karkota mieli, kun vaunuistaan oli irti se päässyt.
Kiihteli kumppanejaan Patroklos raikuvin äänin: "Myrmidonit, aseveljet Akhilleun, Peleun poian, olkaa miehiä, taistelkaa nyt sankaritarmoin, meist' ett' ei häpeää sais Peleun poika, akhaijein laivoill' urho jok' uljain on, kera myös väki vankin, vaan tuta valtias saa, Agamemnon, Atreun poika, työnsä, akhaijien parhaan kun pani arvoa vaille!" Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa.