United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
En minä tahtonut epäilläkään, ettei neiti Ellery'llä olisi ollut suuri kirjallinen aisti ja moraalinen urheus, sillä eipä löytynyt ainoatakaan niin korkeata tahi syvää ajatusta niiden runoilijoiden ja viisaiden teoksissa, joita minä hänelle luin, jotka eivät kirkastettuina heijastuneet hänen kauniista silmistänsä.
Hän Sameria keskeyttää ja solvaa, Vaikk' on hän täällä meidän tahdosta. Sun hovimiesnä tulis ymmärtää: Me muistutamme, jos ken väärin haastaa. Ja mikä syy? Jos voima, urheus Ja päälliköiden johtotaito oiva Ei meidän sotilaille voittoa Olisi suonut, yhtä hyvin soi Sen Baal ja Astartte kuin synkkä Jahve. Näät parhaan palkan palvelijoilleen He suovat.
Tää, jolla nimi on ja valta suuri Ja vielä suuremp' urheus ja mieli, Nyt päivän sankar' on. Jos maineens' yltyy. Niin mailman järjestystä uhkaa vaara. On hautumassa paljo, jossa vasta On, niinkuin jouhen karvass', elon alku, Vaan myrkkyä ei vielä. Päälliköille Vie tieto, että tahtomme on täältä Pois päästä viipymättä. ENOBARBUS. Kyllä, herra. Kolmas kohtaus. Paikka sama. Toinen huone.
Rehellisyys, uskollisuus ja urheus esiytyi noissa sinisissä silmissä ja uljuus näkyi kirjoitettuna tuohon valkeaan otsaan ja kuvautui pyöreiden huulien kaarevuudessa.
Mutta toinen siitä vain yltyi: Kuuluipas... Ja jos olisin vielä kovemmin huutanut, niin se olisi kuulunut ihan joka paikkaan...! Ja sitte kun minä hyppäsin tuvan katolta maahan, niin minä en pelännyt ... en vaikka olisi jalka katkennut! Semmoinen urheus jo kävi kateeksi Esalle ja hän väitti vastaan: Elä valehtele. Kysy vaikka äidiltä, vahvisti Otto, innostui ja väitti: Sinäpä et ole hypännyt!
Ja uljuus jos auta ei toivon, ei uskon, kai urheus on auttava ain Kosciuszkon; rakas meille on rauha, mut jos sota soi, kai yhdessä virrata hurmeemme voi. Siks liittohon lyökämme nyt käsi käteen! Lois meihinkin sähköä onnen se säteen, jos vapaudenkaipuun kaunehin lies meill' yhtä ois, kuin oli orjuuden ies. Yks meillä on uhka ja yhteinen työmme. Jos iskemme, edessä iskuinme lyömme.
Ja Svärdin kumppalit vierimmät, nepä muisti hän parhaiten, mitat heille hän kaatoi täydemmät, ja näin tuli maineesen. Niin kulki hän karskine urhoinens' uljaana ja innoissaan, ja kun pyssyt paukkui ja luodit lens, ei kaukana Lottakaan. Sill' urheus poikien rakkaitten, sepä hälle riemua suo, ja hän arveli kun tuli melskeesen: "Etähämpänä ei ole nuo."