Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
PASTORI. Sinä et nähnyt hänen mielentilaansa, kuinka hän oli levoton ja säikkyi. Hän oikein parkaisi, kun minä tulin sisään. ELISABETH. Vaikka vaan! Mutta, hyvänen aika, itsemurhaa, ei hän semmoista tekoa ole miettinyt, ei kuuna päivänä. Ollaan levollisia. Odotetaan. Ehkä hän piankin ilmestyy. PASTORI. Näkee, kuinka vähän sinä ymmärrät Maijun luonnetta. Hänelläkö olisi aikaa miettimiseen?
Kaikk' ylt'ympäri järkkyi maa, puropursuvan Idan juuri ja harja ja Ilion myös sekä laivat akhaijein; varjojen valtias, Aidoneus, maan allakin säikkyi, kiljuen istuimelt' ylös karkasi peljäten, että murtais vankan maan hänen päänsä jo päältä Poseidon, jäis ikivaltain, ihmisien näkyviin koto kuolon, kaamea, kalmainen, jumalainkin katsoa kauhu. Noinp' oli ankara ryske, kun nous sota kuolematonten.
Hän vaipui yhä viheliäisempään tilaan. Yhtä mittaa hän joi kuukauden, joi toisen, joi kolmannenki. Hänen ruumiinsa heikontui ja hermostonsa turmeltui siinä määrässä, että hän näki ja kuuli olemattomia. Kylmä hiki nousi hänen ruumiisensa, hän säikkyi kaikkea ja ruumiinsa vapisi kuin kahila. Koko talon palvelusväki kauhistui isäntäänsä, eikä kukaan rengistä ruvennut häntä hoitamaan.
Ilt' oli tyyni, ja taivahat loisti; ma haudoilla kuljin, Huolteni kyllyyden tahdoin huoata pois, Huoata ilmahan hengen niin paksun, ett' helvetti täyttyis, Hengen, mi saatanankin rauhan rikkoa vois. Taivahat säikkyi jo. Näin silloin kukkasen maassa, Hurmehest' isien näin kukkasen puhkeavan, Verta sen lehdistä hohti, verta sen suonissa kiehui, Verta sen huulilta join, ens oli muiskuni tuo!
Vaan kun Aleksandron jumaluhkean eess' eturintaan noin uros ilmestyi, kovin säikkyi hän sydämessään, väistyi kuoleman välttääkseen heti kumppaniparveen. Niinkuin kulkija kyyn kivirotkoss' äkkiä keksii, syrjään ponnahtaa sekä kääntyy pois pakosalle, värjyelee jäsenensä ja kasvot kalpeus peittää: niinpä Aleksandros jumaluhkea Atreun poikaa peljäten parveen piili nyt urhojen iliolaisten.
Karu se oli, moinen, että silmä säikkyi, myös vuoksi sen, mi siellä asui. Kuin on maanvieremä, mi Trenton tälläpuolen Etsch-virran siittänyt on, vuoksi aallon, mi alta jäyti, tai maanjäristyksen,
Karu se oli, moinen, että silmä säikkyi, myös vuoksi sen, mi siellä asui. Kuin on maanvieremä, mi Trenton tälläpuolen Etsch-virran siittänyt on, vuoksi aallon, mi alta jäyti, tai maanjäristyksen,
Niinkuin lintu, äkin kuultuansa pyssyn paukkehen ja luodin lennon, säpsähtää ja siivet lentoon luopi, niin, kun kuuli oven käyvän, säikkyi nuori vaimokin, mut kauhu muuttui riemuksi, kun vanhuksen hän huomas.
Virkki, ja Here, valtiatar vakasilmä, jo säikkyi, näin sanat siivekkäät jo hän vastasi hälle ja lausui: "Kuulkoon allani maa sekä päälläni aukea taivas, myös syvä, suistuva Styks sepä vahvin näät sekä kauhein on vala auvoisain ikivaltain sun pyhän pääsi kautta ja kautt' oman yhteisen, aviollisen vuoteen, loukata milloinkaan jot' en tohtisi vannoen väärin: en minä käskenyt maan järisyttäjän iliolaisten kimppuun käydä, en Hektorin, noit' en akhaijeja auttaa; kaiketi kannustaa sekä kiihtää hänt' oma mieli, sortuvan laivain luo kun akhaijein hän näki surren.
Niinkuin lintu, pyssyn pamahduksen kuullen äkkiä ja luodin lennon, säikkyy, vavahtavi, siiven nostaa, niinpä rahilt' oven äännähtäissä säikkyi nuorikko; mut riemuks suli hirmunsa, kun vanhuksen hän keksi. Vastaan juoksi, käteen tarttui, posket kyynelissä kylpi. »Terve», lausui, »terve, taatto vanha, kallis tullut tuskan vierahaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät