United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Te nähkää, kuink' on käynyt hurjaks hepo siit' asti kuin te suitset saitte käteen, kun siltä puuttuu kahle kannuksien. O, Saksan Albert, joka orhin jätit, niin että villiks, vihaiseks se muuttui, vaikk' ois sun ollut sitä hillittävä, vanhurskas tähtein tuomio sun heimos ylitse tulkoon, ennen tuntematon ja selvä, että jälkeläises säikkyy!
Niin Bolingbroke, tuo petturi ja varas, Jok' yössä mässännyt on kaiken aikaa, Kun antipoodeissa me oleksimme, Kun näkee meidän idän istuimelle Nyt nousevan, niin otsallansa petos Punastuu eikä päivän silmää kestä, Vaan itsekammost' ilkitöitään säikkyy.
LEPIDUS. Valaiskoon taivaan koko tähtisarja Ihanan tiesi! CAESAR. Hyvästi! ANTONIUS. Hyvästi! Kolmas kohtaus. Aleksandria. Huone hovilinnassa. CLEOPATRA. Miss' on se mies? ALEXAS. Hän tuskin tohtii tulla. CLEOPATRA. Niin vain? Mies, tänne! AIRUT. Suuri valtias Judean Herodeskin silmääs säikkyy. Kun vihastut. CLEOPATRA. Sen Herodeksen pään Ma tahtoisin, mut kuin?
Värjyy metsän pyyntimiesi, herää, säikkyy henkeään, hiihtää, minne viittoo liesi, piilee pirttiin lämpimään. Rauhaa rakennetaan, kansat kättä lyövät, teräskintahat kilahtaa. Aika laulaa lauluaan. Yksilön oikeutta poljetaan, kansojen oikeutta sorretaan, sananvapautta vainotaan. Orja, vangittu vuosisata! Sotavankkurit jyrisevät, valtioviisaus kalpenee, rauta riidat ratkaisee. Aika laulaa lauluaan.
KAMARIROUVA. Valeria rouva tääll' on, hyvä rouva. VIRGILIA. Suvaitkaa minun poistua. VOLUMNIA. Et, sit' et saa. On niinkuin kuulisin ma miehes rummun Ja näkisin, kuin tukasta hän laahaa Aufidiota; volskilaiset säikkyy Kuin lapset karhua.
Te nähkää, kuink' on käynyt hurjaks hepo siit' asti kuin te suitset saitte käteen, kun siltä puuttuu kahle kannuksien. O, Saksan Albert, joka orhin jätit, niin että villiks, vihaiseks se muuttui, vaikk' ois sun ollut sitä hillittävä, vanhurskas tähtein tuomio sun heimos ylitse tulkoon, ennen tuntematon ja selvä, että jälkeläises säikkyy!
Hämy silmiä hämmentää. Jo kaukana korven soissa tulet virvojen viriää. Ypö yksin istun ma koissa, ei armasta, ystävää. Mut oudoissa unelmoissa mun henkeni heläjää. Ken siellä? Ken lehdossa läikkyy? Kuka huntua huiskuttaa? Kuva valkea vierii ja väikkyy, tutut piirtehet pilkoittaa. Mun aatteeni seisoo ja säikkyy. Sumu silmiä sumentaa.
Elomme vaelluksen keskitiessä ma harhaelin synkkää metsämaata polulta oikealta poikenneena. Ah, raskasta on sanoa kuink' oli tuo salo kolkko, autio ja sankka! Sit' aatellessa vielä muisti säikkyy. Ei kaameampi itse kalma liene; mut koska hyvää myös ma löysin sieltä, kuvata muutkin tahdon tapaamani.
Elomme vaelluksen keskitiessä ma harhaelin synkkää metsämaata polulta oikealta poikenneena. Ah, raskasta on sanoa kuink' oli tuo salo kolkko, autio ja sankka! Sit' aatellessa vielä muisti säikkyy. Ei kaameampi itse kalma liene; mut koska hyvää myös ma löysin sieltä, kuvata muutkin tahdon tapaamani.
Monet säikkyy hienot sielut: »Tää ei kansa kansa meidän, kansa pohjantähden alla, jalo, kiltti, kiitollinen, tyyni, vakaa, tuskan-tuttu, joka kaikki kärsii, kestää; tää on raukka, tää on raaka, ruma, tuhma, röyhkeä.»