Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Valkoinen, puhdas, kuin nuo ruusut, oli Sydämein. Nyt se hiljaa verta vuotaa. Oi pyhä äiti, rauhaa sille suo! Rukous? Täälläkö? Tuo valko kyyhky Ken on se? Vait! Hän säikkyy, jos mun näkee. En rukouksiin tänne hiipinyt. Suo mulle taivaan voimaa voittamaan Sydämen pahat aikehet ja aatteet! Yhdeksäs kohtaus. Tuoss' saapuu hän. Jos yksin hänen kanssaan Nyt oisin! Milloin koittaapi se hetki?
Ja valtaa, viisautta, muiston myös, Kautt' aikain elävän, jos suurt' ois työs. Maa viheljäinen, jotain annat, myönnän. Mut epäröi en: luotan' ehtos työnnän! Miks' et sa lausu, mitä kuolemaa Ja ijäisyyttä varten sulta saa? Miks' et sä lausu? Miksi unhoon peittää Pääasian sa tahdot, pois sen heittää? Jo arvaan syys! Jos tuosta muistutat, Niin sankarisi säikkyy rohkeat. Ei!
Kuin taivaall' illan tyynen, seijaan joskus äkisti nähdään tulen tuikahtavan, niin että silmä, äsken varma, säikkyy, ja näyttää niinkuin tähti muuttais majaa, mut sieltäpäin, se josta syttyi, sammui, näy yhtään hävinneen ei valkeutta; niin kädelt' oikealta juureen saakka tuon ristin näkyi juoksevaksi tähti sikermästään sen päälle paistavasta.
Mutta mistä hänen äskeinen rimpuilemisensa? Ah, nyt alan käsittää tuon omituisen tytön! Hän tuntee joutuneensa kohtalonsa eteen. Heti ensi silmäyksellä miehekäs hra Felseneck jo Haifan laiturilla hänet voitti! Nuori impi tahtoisi hiipiä hänen luokseen, mutta säikkyy itseään ja pyrkii pakoon. Pois laivasta! Pois laivasta!
Kannustaa jo orhiansa, aikoo syvyyteen jo syöstä, kuulee, haastaa Jumalansa niinkuin korven kolkon yöstä: »Ootko varma, ett' on mailla Manan unho mennehien, ettei ihmislasten lailla vihaa varjot vainajien?» Hurtta säpsähtää ja säikkyy. Tauonnut on myrskytuuli. Taivaan tähtitarhat väikkyy; hyinen hymyy Hurtan huuli: »Liian liekin jyrkkä rinne, ranta raisu Tuonen tiehen.
Peto on minun armaani, vaan peto arka, hän askelta säikkyy, hän ääntä jo karkaa, kun kutsut, hän pelkää, kun huudat, hän lymyy ja silmänsä lehvien halki vain hymyy, hänet saada voi saaliiksi ahdistamalla, kun vuori on eessä ja jyrkänne alla, voit vangita hänet ja kotiisi kantaa, mut silloin hän saattaa iskunkin antaa, voi hyväillen hyökätä, suudellen purra ja itse sun haavojas haikeimmin surra.
Niinkuin metsäkauris säikkyy tiikerin tieltä, niin Glaukuskin hypähti pystyyn kauhistuen kuulemaansa terävää ääntä ja nähdessään äkkiä vihamiehen edessään. Heidän katseensa kohtasivat toisensa, ja kummallakaan ei sillä hetkellä ollut voimaa väistää toisen katsetta. Väri tuli ja katosi atenalaisen poskilla ja egyptiläisen pronssinhohteinen poski sai kalpeamman häivän.
»En huolisi kahdestakaan sadasta ... lapset sitä säikkyy kuoliaaksi...» »No, paljonko tarjotaan?» »Sata viisikymmentä!» Ja niin alkaa kilpailu ja noin sadasta markasta joutuu huono hoidettava entisiltä asuinsijoiltaan aivan toiselle puolen pitäjää. Sitten tulee kaupittavaksi luettelossa lähin ja esimies kysyy, vieläkö hän elää. »Vielä elää!» »Onko täällä?» »Tuoll' on ovensuussa!»
ANGUS. Nyt hän tuntee, Kuink' istuu käteen salamurha; nyt hänt' Ainainen kapina pattoudesta soimaa; Ei käskyläitä töissään johda lempi, Vaan pelko. Nyt hän tuntee, kuinka arvo On höllässä, kuin jättiläisen nuttu On varas-kerin päällä. MENTEITH. Ei siis kummaa, Jos sielu kurja säpsähtää ja säikkyy, Kun kaikki siinä itseänsä kiroo Siit' että ompi siinä.
Se väikkyy, säikkyy, hehkuu, Vait taivohon tuijottain; Se tuoksuu ja itkee ja värjyy Sulon lempensä vaivoja vain. Rein-virtaan värähdellen Luo päilyä pintaan veen Tuo uljas, pyhä Köllen Siin' uljaine doomineen. Näät doomissa kuvan ylhän, On kultanahkalla tuo; Se kaihoon tieni jylhän Viel' lempeän säteen luo.
Päivän Sana
Muut Etsivät