Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
PASTORI. Sinä et nähnyt hänen mielentilaansa, kuinka hän oli levoton ja säikkyi. Hän oikein parkaisi, kun minä tulin sisään. ELISABETH. Vaikka vaan! Mutta, hyvänen aika, itsemurhaa, ei hän semmoista tekoa ole miettinyt, ei kuuna päivänä. Ollaan levollisia. Odotetaan. Ehkä hän piankin ilmestyy. PASTORI. Näkee, kuinka vähän sinä ymmärrät Maijun luonnetta. Hänelläkö olisi aikaa miettimiseen?
MIKKO. Kruununmiehet meitä ajavat takaa. Helkkuna, nyt ne ovat jo pihassa. ANTTI. Porstuan ovi kiinni! Säppiin! TOPRA-HEIKKI. Ei! Antaa heidän tulla. MATLENA. Mitä aiot? Topra ? TOPRA-HEIKKI. Levollisia kaikki! Ei mitään hätää. Jättäkää minun huostaani. Suut kiinni, te muut. Mikko, muista! MAIJU. Isä, tekevätkö ne meille pahaa, nuo? ANTTI. Elä pelkää. Mene äidin luokse. VALLESMANNI. Hyvää iltaa!
Ja koska tämä veri jo on kiertänyt useamman kerran sydämen kautta ja virrannut valtimoista laskimoihin, laajenee se helposti. Lisäksi se synnyttää sellaisia elonhengekkeitä, joiden osaset ovat vallan samankokoiset ja ohuet ja senvuoksi ovat omiaan muodostamaan ja vahvistamaan sellaisia aivoissa olevia mielteitä, jotka sielussa herättävät iloisia ja levollisia ajatuksia. Surun vallatessa mielen.
"Evalta", sanoin minä ja avattuani sen, luin siinä seuraavat rivit: Rakkaani! Myrsky on päässyt valloilleen, mutta ei kukaan meistä vielä ole joutunut kuolon uhriksi. Isäni ilmaisi tämän äidilleni eilen illalla, ja äiti meille tänään. Me olemme kaikki päättäneet olla rohkeita ja levollisia, jott'emme saattaisi vielä enemmän surua isällemme. Armas isämme! Meidän puolestamme hän ahkeroitsi, meidän tähtemme oli hän murheellinen, ja nyt me puolestamme olemme näyttävät hänelle, että me taidamme tyytyä uuteen asemaamme. Tule joutuun tänne.
"Se kulkee tasaisesti eteenpäin eikä riehu niinkuin Christierninin ja Furumarkin jääkärit", vastasi ukko Lode levollisesti, luoden toverilleen leikkisän katseen, jonka tämä palkitsi vastaten: "Mutta kun tarvitaan, niin kyllä minun mieheni ovat yhtä levollisia ja vakaita kuin sinunkin".
Hän katseli tarkoin voittajan levollisia ja tutkimattomia kasvoja, hän sysäsi pois hänen kätensä ja riensi ulos teltasta. Liehuvat liput, kaikkuvat torvet, hirnuvat ratsut ja kiiltävät peitset! Kaukana taivaan rannalla ne välkkyvät, ikäänkuin aamu, kun yön varjot väreillen väistyvät kirkkaan valon edestä.
Hän seurasi levollisia varjopiirteitä vihertävänvalkoisella pahvilla. Hukkaan pyyhitty työ tuntui astuvan jälleen aavemaisesti esille ja siitä tuli pienen kalpean kaunottaren kuva sellaisena, joksi hän sitä oli ensin uneksinut. Todellakin: hänen mielikuvituksensa kykeni pitämään kiinni unelmasta, näystä.
Ulos tullessani oli joku kerjäläinen kadulla; ja kun käänsin kasvojani akkunaa kohden, ajatellen Agnes'in levollisia, serafin-kaltaisia silmiä, sai hän minut hypähtämään sillä, että hän, niinkuin aamullisen puheemme kaikku, hiljalleen lausui: "Sokea! sokea! sokea!" Innostusta. Minä aloitin seuraavan päivän toistamiseen romalaiseen kylpyyn sukeltamalla ja lähdin sitten Highgate'en.
Koska he jo kauan olivat tunteneet kuninkaan, olivat he vallan levollisia, mutta d'Artagnan gaskonjalaisella mielikuvituksellaan näki siinä tulevaisen onnensa ja vietti yönsä kultaisissa unelmissa. Ja jo kello kahdeksan aamulla oli hän Athoksen luona. D'Artagnan tapasi muskettisoturin jo täysissä tamineissaan ja valmiina lähtemään ulos.
Mies, jota Mérimée toivoi epäjärjestyksen ja sekavien olojen selvittäjäksi ja, sanokaamme se suoraan, monarkkiian palauttajaksi, ei ollut kovinkaan kaukana. Jännityksellä seurasi hän olojen kehitystä Ranskassa ja hänen hyvät ystävänsä pitivät kyllä huolen siitä, että hänellä aina oli luotettavimmat ja vereksimmät tiedot kansan mielipiteistä. Hän odotti van otollista hetkeä ja sepä ei kauan enää viivytellytkään. Tällä kertaa ei Mérimée kuitenkaan näytä olleen yhtä selvänäköinen kuin tavallisesti. Siinä pienessä orleanistisessa piirissä, jossa hän enimmäkseen seurusteli, oli hän aina kuullut muiden nauravan ja itsekin nauranut Strassburgin ja Boulognen onnettomalle vehkeilijälle. Vielä 16 p. lokakuuta, jolloin Louis Napoleon jo oli istunut kuukauden päivät kansan kutsumana edusmiehenä Ranskan eduskunnassa ja jolloin häntä usealta taholta jo ehdotettiin edustajakamarin presidentiksi, kirjoittaa Mérimée ystävälleen Stapferille, että ainakin Elsassissa ollaan levollisia eikä huolita Louis Napoleonista. Kun presidentin vaali sitten 10 p. joulukuuta tapahtui ja Ranskan kansa Cavaignacin, Ledru-Rollin'in y.m. suureksi hämmästykseksi kutsui eduskuntansa etunenään tuon samaisen vehkeilijän, on Mérimée kuin puusta pudonnut. Kaikki ovat kummissaan, mutta valittu itse "est le seul que son élection n'ait pas surpris" kirjoittaa hän. Ihmiset ovat sangen uteliaita näkemään, miten hän aikoo uudessa asemassaan menetellä ja Mérimée lausuu jonkunlaisella mielihyvällä, että uusi presidentti "hämmästyttää kaikkia, jotka häntä lähestyvät, sellaisella itsetietoisuuden katsannolla, joka on erikoista laillisille hallitsijoille." Ja ikäänkuin hänen silmänsä nyt olisivat avautuneet ja hän jo olisi aavistanut presidentin aikeet lausuu hän eduskunnasta ankaria sanoja arvellen, että "je ne crois pas qu'il faille en venir
Päivän Sana
Muut Etsivät