United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sinä et unhota meitä, sisar?" äitini sanoi. "Minä en koskaan unhota teitä", hän lausui samalla syvällä, hiljaisella, vakavalla, kai'uttomalla äänellä, joka ei näyttänyt milloinkaan heltyneen inhimillisistä tunteista, vaan ainoastaan gregorianisissa virsissä urkujen soidessa. Ja sanat kaikkuvat sydämessäni vielä tänä hetkenä niinkuin ruumiinkellot. Hän ei koskaan unhota meitä.
Mutta nyt, kun kivun-alaisen heikko ääni on lausunut nämät hurskaat, hellät sanat, jotka kaikkuvat sielussani, nyt sydämeni palajaa päivästä päivään ja hetkestä hetkeen kotiini Eisenachiin ja minä näen heidän avuttomina taistelevan jokapäiväisen leivän tähden, johon taisteloon minä olen jättänyt heidät turvattomaksi ja yksikseen.
Hetken perästä myöskin Britannialainen vaivoin kohotti itseänsä ja nojausi käsivarttansa vastaan. Mutta hiljalleen vaipui hänen päänsä hermotonna takaisin ja "Kyljestä hiljaa vuoti veripisarat." Kaikkuvat suosiohuudot tervehtivät Afrikalaisen voittoa, ja joku aika kului, ennenkuin ne heikkenivät. Noitten tunnottomien katseliain hallussa oli urhoollisen miehen kohtalo. Se päätettiin pian.
Yrjön seurakunnan latinankoulun oppilaisköörissä, saman seurakunnan, jossa Fritz ja hän harjottivat lukuansa. Hänen heleän ja vakavan äänensä kaikkuvat sävelet vetivät usein täti Ursulan puoleensa; ja hän näytti aina niin hartaalta. Mutta me tiesimme varsin vähän hänestä. Hän oli kovin köyhä ja näytti sortuneelta ja puoleksi nälkään nääntyneeltä, kun me ensi kerran näimme hänet.
Hän katseli tarkoin voittajan levollisia ja tutkimattomia kasvoja, hän sysäsi pois hänen kätensä ja riensi ulos teltasta. Liehuvat liput, kaikkuvat torvet, hirnuvat ratsut ja kiiltävät peitset! Kaukana taivaan rannalla ne välkkyvät, ikäänkuin aamu, kun yön varjot väreillen väistyvät kirkkaan valon edestä.