Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
"Evalta", sanoin minä ja avattuani sen, luin siinä seuraavat rivit: Rakkaani! Myrsky on päässyt valloilleen, mutta ei kukaan meistä vielä ole joutunut kuolon uhriksi. Isäni ilmaisi tämän äidilleni eilen illalla, ja äiti meille tänään. Me olemme kaikki päättäneet olla rohkeita ja levollisia, jott'emme saattaisi vielä enemmän surua isällemme. Armas isämme! Meidän puolestamme hän ahkeroitsi, meidän tähtemme oli hän murheellinen, ja nyt me puolestamme olemme näyttävät hänelle, että me taidamme tyytyä uuteen asemaamme. Tule joutuun tänne.
Jos sanani jotakin merkitsevät kenraalin korvissa, niin on se kynä teroitettu, joka on allekirjoittava upseerinvaltakirjasi. Mutta varokaa aukeita ketoja; jos kasakat saavat teidät kiinni, olette hukassa. Ei hätää mitään, vastasi talonpoika, ellemme päivän koittaessa ole palanneet, viekää terveisiä vanhalle isällemme.
"Miksi ei Jumala voinut samaa ihmettä tehdä isällemme?" vaikeroi eräs kurja vaimo, syleillen viittä pientä lastansa. "Antero oli tosin hyvä nuorukainen, vaan hän ei jättänyt jälkeensä mitään vaimoa eikä orpoja."
Niin hän lähti matkalle. Muutamien minuuttien perästä me, jotka odotimme portilla, näimme hänen kulkevan ohitse. Hän ei unhottanut hymyillä Elsalle ja hänen pienokaisilleen eikä sanoa hyvästi rakkaalle, sokealle isällemme, kun hän ajoi meidän ohitsemme. Mutta hänen kasvoissaan oli yksitotinen vakaumus, joka täytti meidän sydämemme levottomuudella.
Se näytti minusta aivan maalliselta ja vaaralliselta kirjalta; mutta kun vein sen isällemme, se ihmeekseni huvitti häntä yhtä paljon kuin poikiakin ja hän sanoi, että löytyi pahuutta mailmassa, jota ahdistetaan paremmin pilkalla kuin saarnoilla. Huhtikuulla, St. Markuksen päivänä. Minä kuulin vastikään erään suuren saarnamiehen saarnaavan mailman ylenkatsomisesta.
Mutta kaikkeen tottuu ja me totuimme vihdoin siihen kunniaan, että saimme lukea pappeja, talonpoikia ja kauppiaita, lyhyesti sanoen, koko joukon halpasukuisia moukkia läheisimmiksi sukulaisiksemme. Nuori kreivitär lahjoitti isällemme kaksi lasta mielilapsia niinkuin mekin ja näytti siltä kuin välimme tulisi hyvinkin ystävälliseksi.
He olivat kyllä oikeassa, ja Hugh oli myöskin oikeassa, mitä rahoihin tulee." "Oi. Jack," minä sanoin, "kuinka voit puhua noin Hugh'ista? Oletko unhoittanut ne lukemattomat tilaisuudet, joina hän maksoi mitä sinä ostit estääksensä, että rätinkejä lähetettäisiin isällemme, josta, niinkuin sinä sanoit, äitimme sydän särkyisi?
On yksi asia, jonka St. Elisabet teki, vaan jota ei äitimme todellakaan tekisi. Hän jätti vähäiset, isättömät lapsensa, luostariin mennäksensä. Kenties juuri tämä miellytti Jumalaa ja Herraa Jesusta Kristusta niin paljon, että antoivat hänelle noin korkean sijan taivaassa. Jos näin on laita, se on suuri onni isällemme ja meille, ettei äitimme pyri pyhimykseksi. Me ajattelemme kuitenkin toisinaan, että, vaikka Hän kenties ei voi tehdä häntä pyhimykseksi niitten sääntöjen vuoksi, joita heillä tämän suhteen taivaassa on, Jumala sentään suonee äidillemme jonkun rahdun hyvää tai jonkun lempeän sanan, koska hän on niin erittäin hyvä meitä kohtaan.
Ja juuri ennenkuin he erosivat, toi hän hänelle vähäisen ruukun tisleerattua silmävettä, jota nunnat osaavat laittaa, ja lähetti sen isällemme ynnä terveisiä sisar Avelta. Totta on, että isäni on nykyjään lukenut vähemmän; ja kun oikein muistan, on hän pari kolme kertaa aivan oudolla tavalla käskenyt minun noutaa kaluja ja auttaa kaavojen pitelemisessä.
"Sentähden, ystäväiseni, että se on niin outoa. Ihmiset eivät voi ymmärtää sitä". "He eivät siis voi ymmärtää, että nainen voi kyllästyä joutilaasen elämään ja tahtoo käyttää sielunsa voimia. Mutta minä ymmärrän sen. Tahtoisinpa antaa kaikki maailman hyvyydet jos voisin olla yhtä hyödyllinen jollekulle, kuin Ida on isällemme.
Päivän Sana
Muut Etsivät