United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näyttipä kuin suosiollisempi kohtalo olisi kääntänyt kasvojansa meidänkin puoleemme. Suutarinemäntä oli hommannut hoitajan äidillemme ja joka päivä väliin itse väliin tyttärensä toi ruokaa sairaalle ja veljelleni.
Sano äidillemme, ett'ei hänen tarvitse olla murheellinen; me kyllä pidämme huolta hänestä, ja sekä Tom että minä teemme voimaimme mukaan työtä hänen edestänsä'." "Oivallisia poikia!" sanoin minä. "Onnettomuutta mielellänsäkin kärsii, nähdäkseen kuinka hyvin he käyttävät itseään. No", lisäsin minä, "mikä päivä määrätään hää-päiväksemme? esimerkiksi neljästoista päivä kesäkuuta?"
Oletko unhoittanut, kuinka usein hän hankki jotakin pientä hauskuutta äidillemme taikka lähetti hänelle jonkun pienen makupalan, niinkuin hänen oli tapa sanoa, 'koska se juuri oli sattunut hänen käteensä. Kysy köyhältä, työtä-tekevältä kansalta seurakunnassamme, onko Hugh Spencer hyväntahtoinen vai eikö.
Tuoss' on se, ilkeä kuin rupikonna Tään seudun kauniin rodun keskellä. Tuon äiti sulle laittaa, oman kuvas, Ja käskee sun sen kastaa tikarilla. AARON. Kirottu alju! Niinkö musta halpaa? Ei, pullosuu, sin' olet kaunis kukka! DEMETRIUS. Mit' olet sinä tehnyt, konna? AARON. Sen, Mit' et saa sinä tekemättömäksi. CHIRON. Teit äidillemme, konna, tuhotyön. AARON. Tein äidillesi, konna, uho pojan.
Kun Fritzin kirje tuli äidillemme, se sisälsi juuri ne syyt, jotka Eva, niinkuin hän monesti oli kertonut minulle, tiesi varmaan vaikuttaneen Fritziin. Vaikea on sanoa, mitä Eva tuntee, tuon hänen ihmeellisen sisällisen rauhansa vuoksi, joka näyttää aina virtaavan kaikkien hänen muitten tunteittensa alla.
AARON. Hän emäntäni on, tää minä itse, Mun oman nuoruuteni voiman leima; Tää mulle kalliimp' on kuin koko mailma, Ja tätä koko mailmaa vastaan suojaan, Tai Rooma saa sen vielä verin maksaa. DEMETRIUS. Tää ikihäpeäks on äidillemme. CHIRON. Tuost' äpärästä häntä ilkkuu Rooma. HOITAJA. Vihoissaan hänet surmaa keisari. CHIRON. Punastun, herjaansa kun aattelenkin.
"Tämä mies ei miellytä minua; hän oli kovin pikapäinen, kun tapasin hänen tiellä, verkkoja noutaessani. Minä tahdon toivoa, ett'ei hän tee äidillemme mitään kiusaa, muutoin hän saa nähdä, ett'en siinä asiassa mitään leikkiä ymmärrä." "Voi, jää ennemmin tänne, Leo," pyysi Vilho.
On yksi asia, jonka St. Elisabet teki, vaan jota ei äitimme todellakaan tekisi. Hän jätti vähäiset, isättömät lapsensa, luostariin mennäksensä. Kenties juuri tämä miellytti Jumalaa ja Herraa Jesusta Kristusta niin paljon, että antoivat hänelle noin korkean sijan taivaassa. Jos näin on laita, se on suuri onni isällemme ja meille, ettei äitimme pyri pyhimykseksi. Me ajattelemme kuitenkin toisinaan, että, vaikka Hän kenties ei voi tehdä häntä pyhimykseksi niitten sääntöjen vuoksi, joita heillä tämän suhteen taivaassa on, Jumala sentään suonee äidillemme jonkun rahdun hyvää tai jonkun lempeän sanan, koska hän on niin erittäin hyvä meitä kohtaan.