Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kun vihan henki kantoi valtikkaa ja sodan hurmehesta kastui maa, me rinnan rakkaudesta laulun teimme. Te viette laulun valoon ikuiseen. Me laulamme sen mykkään pimeyteen ja mukanamme hautaamme sen veimme. K
Me emme ole sitä ansainneet, Sill' urhoollisesti me taistelimme. Veremme tantereella tappelun Vertaisna kevätvirran tulvaili Ja hurmehesta oli limainen Ylt' ympärillä kaikki seutu. Siinä Nyt oivallisen sankar-kuoleman Mun poikanikin saivat poloiset. He rinnatuksin kaikki kaatuivat Sen surussani muistan iloiten Ja tuhansia meidän miehiä Tupihin Tuonen heitä seurasi.
Näin Konow äissään Braskia sätti nyt: "Sinusta kannett' aina nyt kuulen vaan, sua kaikkialla pöyhkeäks moititaan; paraikaa tähdätessähän miestä lyöt ja ylvästellen mälliä kahta syöt." Mut Brask hän saarnaa yrmivi majuurin: "Mies halpa arvon sain tosin korpraalin, mut alttiist' uljuudestani sain ma sen ja hurmehesta nousin, mut liejust' en."
Kastui hurmehesta Pohjan hanget, miehien ja poikain hurmehesta, koska käytiin Suomen suuri sota, tehtiin vapauden veritouko, Suomen vapauden suuri kylvö. Kauan oli viipynytkin kevät, vuosisadan pitkän talven ajan, orjuuden ja alennuksen ajan viipynyt, mut vuotettuna aina, ikävöitynä ja vuotettuna.
Päivän Sana
Muut Etsivät