United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Rintunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Siskon pellon pientarelle! Vaan elkäte viekökänä!
Viime talvi, sehän se ainoastaan oli ollut niin vaikea. Eevi sairasteli, ja selkkauksia oli seurakunnassa alituisesti. Ikävä ympäristö ja Heikin ankaruus, kaikki synkistytti Eevin mieltä. Siitä sitten johtuivat epäystävälliset sanat ja loukkaukset. Eevin kävi sääli Heikkiä ja sääli itseänsä. Miksi olikaan elämä semmoista? Miksi se vaati niin paljo? Eihän sitä täyttää jaksanut.
Kun Anni sairasteli muutamia vuorokausia, tointui hän entiselleen; mutta sen erän perästä ei hänen mielestänsä mennyt onneton veljensä ja kahta rakkaammalta tuntui Kasperi nyt Iikasta ja Annista kuin koskaan ennen. Oi kuinka mielellänsä he olisivat sulkeneet syliinsä onnettoman Kasperin ja kokeneet häntä saattaa oikealle tielle, kun se vaan olisi käynyt laatuun!
Sitte voin vielä jatkaa, että aika kului ja minun mieheni sai 'lentsun'. Tätä hän ensin sairasteli jalahteella, mutta sitte joutui vuoteen omaksi. Tässä kääntyi tauti keuhkokuumeeksi, eikä sitte enää lääkäritkään voineet auttaa. Hän kuoli kahden viikon perästä. Hänen kuolemansa jälkeen sain sitte henkivakuutussumman. Sillä maksoin talon kiinnityksen, ja nyt on elantomme varmalla pohjalla."
Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Rintunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Kirkon kirjatun sivuun, Satalauan laitehesen, Vierehen vihannan viian, Lihavahan luumäkehen!
Tokkos voit tuvassa maata, Tokkos penkillä levätä?" "Enmä voi tuvassa maata, Enkä penkillä levätä, Isännän ilopiolta, Renkipoikien remulta." Poikanen posi Virossa, Saksan maalla sairasteli Tautia nimettömiä, Nimen tietämättömiä. "Missä saapi sairas maata, Tuskahinen tunnin olla? Tokkos voit merellä maata, Tokkos luovolla levätä?"
Mutta turhaan hän sitä odotti. Viikko meni, meni toinenkin, eikä mitään kirjettä kuulunut. Hanna kävi kalpeaksi ja heikoksi. Hän menetti viimeisen ruokahalun ja kävi päivä päivältä hiljaisemmaksi. Sitä ei kukaan kotona huomannut, sillä äitikin tähän aikaan sairasteli eikä jaksanut olla ylhäällä paljon ollenkaan. Isä ei semmoisia merkille pannut ja Jussilla oli muita hommia.
Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Riutunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Emon kellarin etehen! Vaan elkäte viekökänä! Siin' ei saane neito maata, Piika pitkähän levätä; Emo nousevi varahin Hulikoita huuhtomahan, Kirnua kolistamahan."
Kuluupa päivät nyt jo hiljakseen; Veli on sotilas, Ja pikku sisko kuoli. Kyll' lapsest' oli mulla armas huoli; Halusti kärsisin sen sentään uudelleen, Niin armas laps' ol'... FAUST. Enkel', jos sun moises vaan! MARGAREETA. Minuhun se mielistyi, mun hoidellessa. Ei isä elänyt sen syntyessä, Ja eipä äidist' toivon hiukkaakaan; Niin heikkona hän sairasteli, Ja vasta hiljoitellen tointueli.
Usein kun selkä kastui rukoilemisesta, tahi jalat märissä ojissa jäähtyivät, joutui äijä sängyn omaksi. Tätä nykyä oli hän taasen maannut useita päiviä. Kamari, missä hän sairasteli, oli pienoinen putka siinä tuvan perässä. Loukossa oli tiilikakluuni, seinissä hyvin vanhat sinikuvaiset tapetit.