Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
RITARI. Miks ei, herra? KENTIN KREIVI. Niin häpy hänet valtaa: oma tylyya, Kun kielsi hältä siunauksen ja hänet Työns' onnen valtaan, hänen osans' antain Siskoille, noille koirille: se mieltä Niin kirveltää nyt, että lapsest' estää Tulinen häpy häntä. RITARI. Herra-parkaa! KENTIN KREIVI. Ei herttuoista ole mitään kuultu? RITARI. On kyllä: matkall' on he joukkoinensa. KENTIN KREIVI. Hyv' on!
Sun silmäs, jalkan' alle survon moiset. GLOSTER. Mua auttakoon, ken vanhaks elää mielii! Oi julmaa! Jumalani! REGAN. Toinen puoli Vois toista nauraa; revi toinen myöskin! CORNWALLIN HERTTUA. Nyt näätkö koston? 1 PALVELIJA. Heretkäätte, herra! Teit' olen lapsest' asti palvellut, Mut työtä parempaa en koskaan tehnyt Kuin nyt, kun teitä hillitsen. REGAN. Hä, koira!
Kuluupa päivät nyt jo hiljakseen; Veli on sotilas, Ja pikku sisko kuoli. Kyll' lapsest' oli mulla armas huoli; Halusti kärsisin sen sentään uudelleen, Niin armas laps' ol'... FAUST. Enkel', jos sun moises vaan! MARGAREETA. Minuhun se mielistyi, mun hoidellessa. Ei isä elänyt sen syntyessä, Ja eipä äidist' toivon hiukkaakaan; Niin heikkona hän sairasteli, Ja vasta hiljoitellen tointueli.
Päälläni taivas pimeä ja allani musta multa. Ma menen hukkaan ilman sua. Auta, Anja kulta!» Taideniekka tarmotonna seisoi Anjan eessä. Anja rukka nauraa hyrski aivan silmät veessä. »En ole aivan huono niin kuin huonolta ma näytän. Paljon voittaa vielä voin, jos voimani oikein käytän. On mulla yksi ajatus, on ollut lapsest' asti. Joulun' tahdoin tehdä ma. Se elon tieni rasti. Joulun.
Jos kielen valtiaana olla saisin hetkenkin, sielusta ja mielestä armotta sanan tuon ma karkoittaisin kuin x:än, z:an kirjakielestä. Sanassa toiveen pahaa en ma nää. Jumalan kauniin maan se pimentää. »Seuraava rakkautemme», »emäntämme», »ens eine», »tulevainen elämämme», syy on tuon aatteen, opin *varovaisen*, *se* riemun lapsest' tekee mierolaisen.
Tän viime tiedon sattumalta saimme. HAKON. Se konna mielii moista tervehdystä, Kuin Inge Bekesudiss' sai. SIGURD. Mut, herra! Mies viisas vihollistaan väkevää Ei ylenkatso. Onnensattuma Ei aina auta, niin kuin viimein, jolloin Gregorius Daginpoikaan osuit jäällä. Ei Erling ole mikään konna niin Kuin Inge kuningas, se rämppäkontti. Hän lapsest' alkain rautaa sietämään Jo tottui.
Sua lohdutan, kun olit lapsest' aikain Niin häijy, että oikein hävettää: Jos susi, koira, kissa taikka sika Sa nyt et lie se Jumalan on vika. Jo kauan kaiveli aarretta Hän Paulan rinnasta, Ei uhrannut kukkoja, kanoja, Vaan lempilauluja. Muut, valvoen keyri- ja juhannus-yöt, Jo löytää aartehen; Hän kaikki yöt valvoi ja päivän työt Jäi usein unheesen.
Näin ne eläneet ol' lapsest' asti, Ja jo joutui päivä, jona päätti Nuorin pari viisitoista vuotta. Kirkas aamu koitti metsän takaa, Hattaraa ei taivahalla nähty. Oljiltaanpa nousi veljesjoukko Iloissaan, kuin päivä ennustettu.
Tyttö miettii: silloin vasta Voin hänt' ehkä miellyttää. Silloin päivän koittarena Suudella hänt' aina saan, Laulaa laulun, helmassani Tuuvittaa hänt' unelmaan. Ihanne. Mull' lapsest' aikain oli ihantein, Ja onnellinen olinkin sen kanssa; Mä kukkaskiehkuroita sille tein Ja palkinnoks sain aina makeitansa.
AKSEL. Ett' on Hakon kunnon urho; Ett' Aksel hänen suhteen toivossaan Ei pettynyt. WILHELM. Sen teen. AKSEL. Vie Immersborgiin Terveisen' oiva Helfrid siskolleni, Ja hälle sulin kiitos sano niistä Tunteista, murheist', iloista, hän joita Veljensä kanssa lapsest' asti jakoi. Ah, hyvin tunsi, ymmärsi hän minut. Ja sano: Aksel Helfrid siskoaan Ei unhottanut kuolinhetkellään. WILHELM. Niin teen.
Päivän Sana
Muut Etsivät