United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kasvot, jotka leimuelivat, kun taideniekka koetti puolustaa itseänsä nuoren miehen katkeraa syytöstä vastaan, kävivät varsin lempeän näköisiksi tämän jalon puolustuspuheen loppupuolella. "Kyllä," sanoi Kenelm ja nousi istualta. "Teidän puheessanne on paljon totta.
Minä lupasin kymmenen vuotta sitte sata taalaria sinun miehellesi, sanoi hän; tässä ne ovat. Mutta sinun pitää koettaa saada hänet pois täältä, sillä täällä hän turmelee itsensä. Sinun pojastasi minä pidän huolen; hänestä tulee suuri taideniekka. Itkun tähden ei Kari tahtonut saattaa kiittää; hän suuteli Ole Bullin kättä. Jumala sinua siunatkoon, sanoi hän vaan.
Kun yksi tanssinnuotti oli loppunut, alotti Matti toisen. Näin kävivät he läpi koko ohjelmistonsa, siksi kuin hiki valui heidän kummankin kulmaluiltaan ja he molemmat vihdoin lautsalle uuvahtivat. Silloin sanoi Matti, ojentaen sokerinpalan hänelle: Nyt sinä olet valmis taideniekka. En minä osaa enää mitään sinulle opettaa.
Suomalaisen joulun. Kera kulkusien, kera kuusten, kynttiläin ja tähtein tuikkivien. Kankahalle kiinnittää tuon kaiken tahdoin, vielä kasvot kauniit Marjatan. Hänt' etsin elon tiellä. Kuvaa tuota aatellut olen päiväni ja yöni. Siitä piti tulla minun suuri elintyöni. Jää hyvästi Jouluni! Nyt huomaan sen ma vasta: En ma löydä Marjattaani koskaan maailmasta.» Taideniekka vaikeni.
Lupaaminen on hovimaista ja hienoon tapaan kuuluvaa; täyttäminen on jonkinlainen viimeinen tahto eli testamentti, joka todistaa, että sen tekijässä on äly sangen sairas. Oiva taideniekka! Et osaa ihmistä maalata niin halpaa, kuin itse olet.
"Eivät nekään, jotka häntä parhaiten tuntevat," jatkoi taideniekka, kulkien edelleen, "ei hänen tätinsäkään voinut milloinkaan aavistaa kuinka totinen ja vakaa tämän tytön luonne on sen lapsellisien haaveksimisien ohessa.
Ja sitäpaitsi: muuan kuuluisa meikäläinen taideniekka väittää, että kauppiailla usein on enemmän mielikuvitusta kuin taiteilijoilla; ja ketäpä kuitenkin olisi valmiimpi otaksumaan poroporvariksi kuin »saksaa», jos kerran ruvetaan koiraa karvoihin katsomaan.
Mut nyt mun täytyy laulamasta laata jo hänen kauneuttaan, kuin taideniekka jokainen korkeimpansa kohdattuaan. Sellaisna, että suulle suuremmalle kuin sointu soittimeni tään, mi kokee vain loppuun saattaa aihett' ankarinta, ryhdillä, äänell' oppaan varman alkoi hän näin: »Me ainehesta suurimmasta olemme tulleet Tulitaivahasen,
Hymyellen istui hän koko illan, säesteli gluntteja, joita Flander kera rovastin lauleskeli. Hymyellen kuuli hän, miten taideniekka anoi Lumikkia mallikseen ja mairitellen sanoi: »Luulen että teistä tehdä alttaritaulun voisin parahimman, neitiseni, jos kirkkomaalari oisin.» Siihen heti vastaus oli valmis patruunalla: »Taulun teiltä tilaan ma ja hinnalla korkealla.» Asia oli päätetty.
istuu isän polvelle ja silittää hänen hastaan, taasen kyökkiin kiiruhtaapi. Kummaksuen lastaan katsoo ukko rovasti ja hiljaa hymähtääpi. jotakin hän arvaa, enin arvoitukseks jääpi. Mutta miss' on taideniekka? Miksei täällä, jossa päiviä, viikkoja elänyt on kuin kullan kukkarossa? Hetken työnsä seurassa hän vielä viettää tahtoi. Huomenna sitä kaikki kansa katsella jo mahtoi.