United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kosk' oli tullut ryytimaahan, Eroitti opetuslapset, Itse kulkeepi edemmä, Kanssa kolmen kiiruhtaapi. Pyhä Pietari puheli, Jaakobi jalo saneli, Sekä jutteli Johannes: "Mit' on mielesi suruinen, Sydämmesi surkeainen?"
Vaan, kauhu! perässänsä Jo kello kiiruhtaapi. Se kulkee, kaikuu yhä vaan; Jo poika leikkins heittää Ja kiidähtää kuin unissaan: Jo kello hänet peittää. Vaan kuinka hyppii, viertelee Sek' ohjaa polkuansa, Jo kotihinpa kiertelee Ja kirkkoon suorastansa. Sit' myöten sunnuntaisin ain' Hän pitää pyhäst' huolta, Eik' suo, ett' itse kello vain Hänt' hakee ulkoa tuolta. Henkien laulu yli vetten.
Sieppas saksensa samassa, Kettunen keritsimensä, Laski kankahan kaheksi, Pilkkui pieniksi paloiksi. Viikon neuloi toista puolta, Pyhän tullessa pikemmin, Ison juhlan joutuessa. Väki kirkkoon kiiruhtaapi; Kettunen keveä miesi Puki päälle parahat vaatteet, Silkkiset sukan sitehet, Sataraksit saappahilla, Valkea kaluna vyöllä, Silkkitupsuset sivulla, Kammartuuki kaulahuivi.
Ja nuori mies hän lausui: "Oon paljon kysellynnä, Niin monta kysymystä Oon tehnyt kuin on talven Ja kesän hetkee siitä Kun sain sun viimein nähdä; Ja kummun päällä kuu on Jo noussut taivahalle, Ja ilta kiiruhtaapi, Ja vielä kyseleisin." Hymyillen virkkoi neiti: "Oon paljon vastaellut, Niin monasti sen tehnyt Kuin ruhtinani armo On mulle ilon suonut.
istuu isän polvelle ja silittää hänen hastaan, taasen kyökkiin kiiruhtaapi. Kummaksuen lastaan katsoo ukko rovasti ja hiljaa hymähtääpi. jotakin hän arvaa, enin arvoitukseks jääpi. Mutta miss' on taideniekka? Miksei täällä, jossa päiviä, viikkoja elänyt on kuin kullan kukkarossa? Hetken työnsä seurassa hän vielä viettää tahtoi. Huomenna sitä kaikki kansa katsella jo mahtoi.
Leivot laulaa, kukkuu käet, Raksuttavat rastahat, Kukkasia täynn' on mäet, Niityt, norot, notkelmat; Laitumilla karjan kellot Kimakasti kilkahtaa, Vihannoipi viljapellot, Koristett' on koko maa. Niinkuin kevät kaunis mailla Luonnon kaiken kaunistaa, Elon kevät sillä lailla Rintojamme raitistaa. Kylvö-aika kiiruhtaapi, Kehoittaapi rientämään, Sepä mielet liikuttaapi, Sydämet saa sykkimään.
Jätti tengat temppelihin, Heitti Herran huonehehen, Itse ulvos kiiruhtaapi. Vaikka pääsi penningistä, Ei pääsnyt pahasta työstä, Vaikka kukkaro keveni, Ei sydän sitä sulempi.
Vapisi pahimpi paikka, Hiiden patsahat hikosit, Koska kulki kaunis Luoja, Näytti voittonsa vakaisen Että voimansa väkevän. Luku XXV. Kristuksen ylösnousemisesta kuolluista. Kulki Jesus kunnialla Ylös haudasta ilolla, Astui voimalla omalla. Aivan armas auringoinen, Aivan aamulla varahin Kiiruhtaapi kiiruhusti Ilomielin katsomahan Voittoa vakaisen Herran.
Mukana onko Fleance? BANQUO. On, herra. Aika kiiruhtaapi. MACBETH. Olkoot Heponne varmat jaloiltaan ja virmat! Näin satulainne turviin jääkäätten! Hyvästi! Iltaan asti yksin Tahdomme jäädä. Siksi, Herran haltuun! Mies, kuules! Ovatko ne miehet täällä? PALVELIJA. He linnan portill' odottavat, herra.