Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Piltti pienin piikojahan, Paras palkkalaisiahan, Hyvä kiekas käskemättä, Kehumattaki kepiä, Koprin helmansa kokosi, Käsin kääri vaattehensa, Sekä juoksi, jotta joutui, Juoksi Ruotuksen kotihin. Mäet mätkyi mennessähän, Vaarat notkui noustessahan, Kävyt hyppi kankahalla, Someret hajosi suolla, Tuli Ruotuksen tupahan, Sai sisähän salvoksehen.
Alapuolella vuorenseinät ja kaltevat mäet sulkivat kylän valkoiseen kehään, yhä ahtaampaan ja ahtaampaan, yhä pienempään ja pienempään. Lumi oli tullut myöhään sinä vuonna, mutta nyt, joulukuun saapuessa, oli sitä sen sijaan niin paksulta hongilla ja kuusilla, että alas se taivutti niin hyvin havut kuin oksat.
Tämä on yhtä maata emätalon kanssa, ja maidenkin tulee siis olla yhtäläiset. Mäet ja notkot... jupisivat ukot korvallisiaan koskettaen, mutta eivät ehtineet sen edemmä, kun pehtori, kääntyen lampuotien ja torpparien puoleen, puhui heille näin: Jo kauan on kuulunut valituksia siitä, että te elätte täällä kuin perintötiloillanne ja viljelette maitanne kuin omianne.
Ja Torger ajatteli lapsuutensa kotia, hän näki isänsä istuvan piippunysä hampaissa ja nyökyttävän hänelle päätä; hän näki itsensä istuvan heinäru'ossa ja soittavan niin, että haravamiehet unohtivat haravoimisen; hän näki kaikki ne mäet ja mättäät, joita myöten hän poikasena viuluineen oli samonnut.
Olipa siellä puut punaiset, Puut punaiset, maat siniset, Lehot lemmenkarvalliset, Ruohot ruostehen näköiset. Vuoret siellä voina vuoti, Kalliot sianlihana, Mäet mämmikakkaroina, Kaikki kankahat metenä.
Tuonen poika päälle päätteeksi lyödä silpaisee sen palasille. Lemminkäisen hellä äiti lähtee poikaansa etsimään; väsymättä hän kulkee mäet ja laaksot ja saapuu näin Tuonelan joelle; rautaisella haravalla hän kokoaa poikansa hajotetut jäsenet ja sovittaa ne yhteen; voiteilla, joita mehiläinen tuopi itse Luojan luota, uskollisen äidin vihdoin onnistuu saada poikansa henkiin herätetyksi.
Lieneekö uupunut vai lieneekö arvellut turhaa säikähtäneensä. Jälki on taas tasainen ja kevyt, niinkuin olisi metsän elävä siinä vikitellyt. Kauniisti se oli hankia pitkin kulkenut, milloin harjujen selänteitä, milloin korkeita kuusikoita, milloin huvikseen mäet laskenut ja noussut keveästi jyrkimmistäkin kohdista.
Ja oli siinä vähän muutakin outoa tuossa tulijassa ja sen kulussa. Jussi tunsi kaikki tiet ja tienkäänteet ja mäet, ja tiesi, että sillä paikalla, mistä sen ääni nyt kuuluu, on vastamäki, pitkä, jyrkkä törmä, jota ei tavallinen ihminen juosten aja. Mikä hurja lieneekin, joka ajaa laukalla vastamaatkin? Eikä se kuitenkaan tunnu siltä kuin laukalla ajaisi. Pikemmin se silloin lähenisi.
Kolin vuoret ja että Karjalan luonto niissä nousee huippuunsa. Kohta kun lähtee Juan-tehtaalta ajamaan Kaaville päin, muuttuukin luonto vivahduksiltaan toisellaiseksi kuin se on Kuopion seuduilla. Mäet eivät kasva mäntypuuta niinkuin moniahtaalla Savossa, vaan kaikkein korkeimmatkin kukkulat ovat vihreätä lehtoa ja kivikoisia ahoja.
Kun mä laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan rauniot rahoiksi, Kivet pienet penningiksi, Suuret vuoret voipytyiksi, Kalliot kananmuniksi. Kun ma laululle las'eme Virrentyölle työnteleme, Lehot laulan leipämaiksi, Ahovieret vehnämaiksi, Mäet mämmikakkoroiksi, Pienet vaarat piirasiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät