United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä on yhtä maata emätalon kanssa, ja maidenkin tulee siis olla yhtäläiset. Mäet ja notkot... jupisivat ukot korvallisiaan koskettaen, mutta eivät ehtineet sen edemmä, kun pehtori, kääntyen lampuotien ja torpparien puoleen, puhui heille näin: Jo kauan on kuulunut valituksia siitä, että te elätte täällä kuin perintötiloillanne ja viljelette maitanne kuin omianne.
Tätä kuulusteli nämät herrat varsin kuuliaasti ja näytti kuin olisivat mieltyneet kuninkaan sanoihin, mutta niin pian kun hän käänsi selkänsä, ajattelivat he yhteen ja jupisivat: aateli toki aina on aateli ja ett'ei mitkään avut maailmassa toki ole aatelisuuden arvoiset.
Minä vastaan hänestä. Rosvot eivät näyttäneet aikovan totella. He jupisivat vihaisesti jotakin siitä, että oli mieletöntä antaa kruunun koirien nuuskia heidän piilopaikkaansa. Mitä nyt? ärjäisi mies. Enkö sanonut jo, että vastaan hänestä? Aseet takaisin, muuten teidät piru perii!
Kunnollisimmat marakateista jupisivat keskenänsä että minua oli väärin syytetty, mutta kukaan ei uskaltanut minua julkisesti puolustaa peljäten minun mahtavia vihollisiani. Minun täytyi siis tyytyä kohtalooni ja kärsiväisyydellä sitä kantaa.
Majurin aikana me seisoimme yksi kuutta, täysissä aseissa olevaa miestä vastaan, ja tässä te seisotte kuusi yhtä vastaan, jolta vielä olette hänen aseensakin riistäneet! Jos teillä olisi hiukankaan kunniantuntoa, te käsillänne kantaisitte majuri Bertelsköldin poikaa! Onko hän vahvan majurin poika? jupisivat miehet selvästi hämillään.
"Henki meni!" jupisivat saapuville tulleet talonpojat. Juostiin kaivolle vettä hakemaan, tuotiin koko sangollinen ja kaadettiin Harlow'in päähän. Lika ja tomu läksi kasvoilta pois, mutta elottomat ne olivat edelleen. Tuotiin penkki; asetettiin se seinän vierukselle, jonka jälkeen Martin Petrovitsh'in ruumis suurella vaivalla nostettiin ylös ja pantiin ylös, pää seinää vasten nojaan.
Toiset taasen jupisivat, vieläpä kiroilivatkin, etteihän viina ole rovastin viinaa, omista jyvistä me sitä olemme polttaneet emmekä tahdokaan sitä kaataa rovastin suuhun, vaikka väsynyt lepopäivänänsä ryypyn ottaa. Näitä kuullessani oikein vereni kiehahti inhosta, sillä nuoressa viattomuudessani pidin minä rovastin puheet oikeina, niinkuin ne olivatkin.
Ei, kuulkaahan, hän puhuu kuin mies! rähisi helposti petettävä joukko, samalla kun äänet loitompana vielä jupisivat: Se on hänen luonaan piilossa! Missä on hänen veljensä? Lähettäkää joitakuita joukostanne tänne tutkimaan taloani, ja jos kavaltaja on luonani, niin älkää jättäkö kiveä kiven päälle! jatkoi puhuja. Kuka kysyy veljeäni?
Korkeavartaloinen soturi, joka samassa astui tulelle, lopetti keskustelun ja marsalkin soimaamisen, mikä muuten kuului joka päivän "programmiin" ja lisäksi oli hyvin ansaittuakin. "Eversti, eversti", jupisivat jääkärit ja nousivat seisaalleen. "Levolla, levolla, pojat", sanoi Adlercreutz lempeästi. "Te kyllä tarvitsette lepoa tämän pitkän taistelun perästä.