Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Leivot laulaa, kukkuu käet, Raksuttavat rastahat, Kukkasia täynn' on mäet, Niityt, norot, notkelmat; Laitumilla karjan kellot Kimakasti kilkahtaa, Vihannoipi viljapellot, Koristett' on koko maa. Niinkuin kevät kaunis mailla Luonnon kaiken kaunistaa, Elon kevät sillä lailla Rintojamme raitistaa. Kylvö-aika kiiruhtaapi, Kehoittaapi rientämään, Sepä mielet liikuttaapi, Sydämet saa sykkimään.
Kyll' lunta täynn' on vuori Ja notkelmat, Vaan ei mun mielen' nuori, Ei laulelmat. Vaikk' ulkomyrskyt pauhaa, S' ei haitakaan, Kun tääll' on tyyntä rauhaa Sisällä vaan. Vaan kevään tullen kylmä Pois pakenee, Ja vuokon sinisilmä Kyyneltelee; Vien silloin laitumelle Taas karjojain, Ja kaiku kantelelle Soi vuorottain. Sua etsin, vehmas nurmi, Taas kerrankin, Miss' aallon vilkas hurmi Käy mutkihin.
Surisee paisteinen aho hyönteisten hyörinää, ja unestaan havahtunut heinäsirkka vinguttaa kiven kupeella viuluaan, luullen jo talvensa nukkuneen ja uuden kesän koittaneen. Heinikko on kuiva ja lämmin, petäjikkö lemuaa pihkaa niinkuin kesän kuumimmillaan ollessa, ja niityn perkkaajan riotuli kietoo keväiseen autereeseen ahot, notkelmat, kukkulat ja järvien rannat.
Ja hän kulki järvein rannat, samos salot sumeat, Uupumatta etsi vaarat, valottomat notkelmat; Lemmen voima häntä johti erämaiden sydämiin, Sieltä löysi laulun vanhan, kanteleen toi näkyviin. Laulun toi hän kansallensa, mahti sen on ennallaan: Hengen hehkumaan se saapi, luonnonkin saa taipumaan.
Jos mitä luhdiss' sattuiskaan, Sattuu, sanoi Findlay; kuin hiiri ole vaiti vaan! Sen takaan, sanoi Findlay. Ylämaan-naisen kehtolaulu. Tuuti tuulan! armas Donald, pieni, ilmeinen Clanronald; tietää taattos, mistä saa reiman rosvon Ylämaa. Tyydyt vielä kehtos koriin, suureks saat ja ryöstät oriin, vuoret viistät, notkelmat, kotiin lehmän talutat.
Päivän Sana
Muut Etsivät