United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seinäpuolella oli oviin isketty erinomaisen suuria lukkoja, joissa oli konstikkaasti ta'ottuja, puolta toista vaaksaa pitkiä avaimia. Sekä avaimet että lukot olivat kirkastetut. Neljänteen seinään oli tuntematon taideniekka maalannut suuren linnun, siivet levitetyt ja joku saalis nokassa. Mitä tuo lintu oikeestaan merkitsi, oli mestarilta kysyttävä.
Huusi vastaan taideniekka, välkkyi nuoren hengen miekka: »Jos menikin muilta usko, minun viel' ei mennyt ole, jos pimeni maani päivä, on mulla omakin päivä, tyttö kultainen kylässä, kaunokutri kartanossa, joll' on sielu silkin hieno, katse kaunoinen sametin. Unista utuisen lemmen luon mä maalle uuden aamun.» Ilkkuivat Manalan immet, tytöt Tuonen tyrskyttivät. »Voip' on miestä mieletöntä!
Toki taian hälvetä ei tarvitse sen tautta: Silmät paistoi siniset kuin ruispellon kukka, posket nuoret punoitti ja kultainen oli tukka. Lapin pieksut jalassa ja puuhkalakki päässä. Ken ei siitä syttynyt, sen sydän oli jäässä. Ihastellen taideniekka kaunista katsoi lasta. Hymyellen Anja-rouva vieraita kävi vastaan.
Oma tumma, salaperäinen syvyytensä, jota Johannes vihasi, koska hän ei saanut sitä tietonsa ja tahtonsa piiriin milloinkaan täydellisesti valloiietuksi. Niinkuin voi tiedemies epätoivon hetkellä vihata työnsä pettävää, kangastelevaa päämäärää tai taideniekka unikuvaa, joka alati väistyy hänen edessään. Ja jos hän pääsisi päämäärään, saisi tulkituksi, mitä mielikuvitteli?
Rakentakaat temppeli ja asettakaat siihen tämän jumalattaren kuva ja hänen nimensä on oleva: 'Venus bellatrix." Eräs hoviin kuuluva taideniekka hyökkäsi paikalla sisään, piirustin ja vaksipalanen kädessä. Kainolla hämmästyksellä huomasi Sofronia, että, samassa kun Aevius muodosti hänen nuhtelevia sanojansa värssyiksi, kuvanveistäjä koetti kuvata hänen korkean vartalonsa muotoa.
Innolla rupesi nyt Göthe harrastamaan runollista kasvatustaan. Ahmimalla luki hän runoilijoita, esim. Molière'ä, Corneille'a, Shakespeare'ä, sekä saadakseen runouden teorian selväksi, Winckelmanin ja Lessingin teoksia, erittäinkin tämän Laokoon'ia, jota hän nimitti "valonsäteeksi pimeiden pilvien halki". Siitä oppi hän m.m., että runoja toimii mielikuvitusta varten, eikä, kuten kuvaileva taideniekka, ulkoaisteja varten, joten runojalle kelpaa rumatkin esineet eikä vaan puhdas kauneus, jota kuvaileva taideniekka suosii. Samaan aikaan hän piirusteli
Astuu esiin siskot sekä äiti harmaahapsi. Silloin usein taideniekka itkee niinkuin lapsi. Enkelin kuva emolla oli kuolinvuoteen päällä. On kuin valkosiivet sen nyt vielä leyhyis täällä. Välistä sen äänikin ihan selvään helähtääpi. Silloin usein taideniekka työssään hätkähtääpi, näkee kasvot Lumikin ja jatkaa taasen työtään. Mutta neiti Lumikilla kieli käypi myötään.
Muutti meren poika muotoansa, meni sydämensä syövereihin, nosti hyökyaallot ärjymähän, pirstoi purret, mastot maalle heitti; kysyi vanhemmalta veljeltänsä: »Taitanen jo olla taideniekka?» Päätään pudistaen veikko vastas: »Viel' ei riitä, viel' et taideniekka.»
On usein vaikea henkilön, joka ei itse ole taideniekka tai taiteentuntija, päättää onko lyijykynällä piirretty kuva mestarin tekemä vaiko vaan taiteen-harrastajan piirtämä. Kenelm ei ollut taideniekka eikä taiteentuntija, mutta sen hän kuitenkin huomasi tästä kuvasta, että piirtäjä oli ottanut jonkun määrän piirustustuntia hyvän opettajan edessä.
Kuvan Paltamon kirkko saisi. Vieraiden kera taideniekka jo tänään matkustaisi. Hymyellen Anja-rouva puhetta tuota kuuli. Eikö liene ymmärtänyt vai leikiksi vaan sen luuli. Hymyeli hän vieläkin, kun taideniekka läksi. Mutta heti sen jälkehen hän kääntyi kipeäksi. Kauan kuolon, elämän hän väikkyi vaihtehella. Parani vitkaan. Siit' on aika sitten kertoella.