United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Totta maailmassa Kaunein talv' on Pohjolassa Loistossaan! Kätkyen luona. Anni pikku siskoaan Hiljalleen kun tuuditteli, Joutui kummaan kummimpaan Siskon suu kun myhäeli: Malttanut ei mieltään, ei,
Ewelyn sanoi: Siinä on vain vähän kertomista. On vain se: kun äitini kuoli hänen vuoteensa vieressä oli urkuharmonio, pieni urkuharmonio aivan vuoteen vieressä, ja vähää ennen kuolemaansa, vain muutamia minuutteja ennen, pyysi hän siskoaan soittamaan erään virren erään virren, jota hän aina oli rakastanut... Minä istuin vuoteen vieressä hänen kätensä kädessäni.
Morsian itkien ja syleillen jättelee vanhempiaan, siskoaan ja veljeään y.m. kansaa hyvästi. Koko hääväki nousee pöydästä lähtöön.
AKSEL. Ett' on Hakon kunnon urho; Ett' Aksel hänen suhteen toivossaan Ei pettynyt. WILHELM. Sen teen. AKSEL. Vie Immersborgiin Terveisen' oiva Helfrid siskolleni, Ja hälle sulin kiitos sano niistä Tunteista, murheist', iloista, hän joita Veljensä kanssa lapsest' asti jakoi. Ah, hyvin tunsi, ymmärsi hän minut. Ja sano: Aksel Helfrid siskoaan Ei unhottanut kuolinhetkellään. WILHELM. Niin teen.
Minä olen täällä ja aijon jäädä tänne», vastasi Eeva iloisesti, syleili siskoaan ja näytti onnelliselta. «Mutta miksi? Mitä tämä merkitsee?» «Se merkitsee, että minä mieluummin olen sinun luonasi kuin muualla. Minä annan viisi Akselholmalle ja kaikelle sen komeudelle!» «Oi, miksi olet tehnyt niin? Sitä en minä olisi suonut.»
Louise, kovin nyreissään Saaran tylyydestä Petreaa kohtaan ja vähän siitäkin, että hän oli sanonut hänen rohtonestettänsä «myrkyksi» loi häneen arvokkaan ja moittivan katseen ja rupesi mitä hellimmin hoitamaan itkevää, verta vuotavaa siskoaan.
Wäsyksissä oli tuo paljon waiwaa nähnyt, paljon walwonut ja paljon rakastawa äiti, waan paljon jaksoi hän wieläkin, sillä olihan hänellä nyt sylissä rakas lapsensa. Niin mentiin, ponnistettiin eteenpäin ja kun äiti uupui, kantoi Esa=poika pikku siskoaan. Ei ollut wielä aamu waljennut, kun he tuliwat kotiin.
Kaarlo oli heikkojäseninen poika, joka parhaasta päästä seurasi kaikessa rivakkaampaa siskoaan. Kumpaisellakin pappilan lapsella oli tuuhea, keltainen tukka; Susannan päässä se kihertyi luonnollisiksi suorimoiksi, niin että koko pää näytti aaltoilevan, kun hän sitä heilahutti, jota hän hyvin usein tekikin poistaakseen tukan otsaltaan.
Ma laulun siivillä kannan Pois, lemmittyin, sinut pien', Ja sinne sun Ganges-rannan Ikiarmaille seuduille vien. Siell' loistavi puisto vieno, Mi untui kuutamaan; Siell' lootoskukka jo hieno Se vuottaa siskoaan. Ja orvokit hymyy ja huiskii Yön tähdille kujeikseen, Mut ruusut ne varkain kuiskii Tarut tuoksuvat toisilleen.
Sitä en epäile, neiti, mutta te ette saa millään muotoa pikku Annalla oli pahanlaatuinen kurkkumätä ja hänen kaksi siskoaan makaa edelleen samassa taudissa. Miten surullista tuolle tuiretuiselle perheelle, mutta sitä suurempi syy käydä heidän luonaan. Neiti unohtaa kokonaan, että tämä kamala tauti on tarttuvaista! Ah, minä en pelkää vähääkään, huudahti hän.