United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Annalla oli nyt tosiaankin paremmat olot, siihen katsoen, ett'ei enää tarvinnut nälkää ja vilua nähdä, niinkuin ennen Luisulassa. Ja kyllä hän tulikin puolta vilkkaammaksi, tuo tyttö muuttui vallan vallattomaksi veitikaksi, niinkuin Leena sanoi.
Hartin katse oli suora ja lämmin, mutta hänen olennossaan oli niin paljon poikamaista iloa ja reippautta, että Anna selvästi tunsi, kuinka vähän Hart itsekään uskoi omia sanojaan, että Annalla oli ollut elämää ennen heidän tutustumistaankin. Väkisinkin Annan suu vetäytyi hymyyn. "Lapsi, lapsi, sinulleko minä huoliani tyhjentäisin." Mutta nyt kävi Hart vuorostaan totiseksi.
Sinä et voi mennä naimisiin mustalaistytön kanssa, lausui Anna Carlille kerran heidän istuessaan kahden, Annalla Julia polvellaan; sinun sukulaistesi viha asuu minun ylläni; mutta en tahdo, että se viha ulottuu sinuun... Voi sitä naista, joka ei voi rakastaa, ei olla uskollinen, ei saata kuolla lemmittynsä edestä, tarvitsematta ensin kuulla papin suusta, mitä velvollisuuksia hänellä on!
Ja toukokuu kului kuin lyhyt unelma. Toukokuu, jolloin kaupungissa ei keväästä tiedä mitään, jolloin kouluissa on rasittavin aika ja kaikkialla kiirettä ja touhua. Mutta Annalla oli kevät. "Sinä näytät rupeavan elpymään näin lukukauden lopussa, kun me muut olemme väsymyksestä nääntyä", sanoivat Yksityislyseon opettajat Annalle, mutta sen enempää ei kellään ollut aikaa ottaa osaa hänen oloonsa.
LIINA. Kyllä Anna saa tarkoituksensa perille, vaikka missä. VARRO. Nyt te tuomitsette väärin. Annalla ei ole aavistustakaan miehenne onnettomasta suhteesta; Anna on viatoin. LIINA. Teistä näyttävät kaikki asiat erinomaisen valoisilta, vaikka ne olisivat kuinka mustia. VARRO. Niinkuin tiedätte, puhun minä aina suoraan ja ilman verukkeita, luottakaa minuun.
"Hyi, Kallon Matti, kuinka julma sinä olet! sitä ei saa tehdä!" huusi Anna. "Annalla on oikeen, se olisi tunnottomasti murhata kuoleva sairas, joka ei voi puolustaa itseänsä", sanoi Olli. Olli meni nyt ääntä kohti latoon, kaivoi sairaan ylös heinistä, otti hänen varovasti syliinsä ja kantoi ladon ovelle.
"Aika kumminkin tuo hoivan; Annan murhe lieventyi, Rakkaudessa miehen oivan Onni jälleen lähestyi; Mutta ensi lempi yhä Annalla on muisto pyhä." "Anna jälleen onnellisna! Muisto uuden tuskan tois," Antti mietti murheellisna Itseksensä, kääntyi pois; Kuusest' oksan taittoi vielä, Konsanaan ei nähty siellä. B. F. Godenhjelm. Lauluun pyyntö.
Kaikki alkoivat yhteen ääneen tuomita Köllisköä ja tuomita Annaa, joka maailman lasten kanssa yhtyy ylistelemään heidän omiansa. Tässä ei ollut enään sananvuoroa Köllisköllä eikä Annalla. "Mutta kuinka Jumalan tähden olet joutunut tuohon joukkoon?" sanoi Kölliskö, vapisevin askelin lähestyen Annaa. Tämä purskahti katkeraan itkuun, eikä voinut mitään vastata. "Kas sillä lailla, se käy laatuun.
Niistä monista, jotka silloin tällöin synkässä metsässä antoivat jonkun kansanlaulun säveleet kaikua kalliosta kallioon ja puusta puuhun, tahi niistä, jotka kirkossa veisasivat virsiä, ei ollut kenelläkään niin puhdasta, selvää ja eheästi helisevää ääntä kuin Annalla: "soi kuin kello," sanottiin, kun Anna lauloi. "Saadaanpas nähdä, että tänä iltana tulee vieraita," lausui Anna.
Johonki määrään on hän sen voinut tyydyttää äidin rakkaudessa Elliä kohtaan. Mutta nyt on Elli muuttunut umpimieliseksi ja salaperäiseksi äitiäänki kohtaan. Ei siis Annalla ole ollut mitään takeita siitä nauttiiko hän edes ainoan lapsensa rakkautta. "Tämä rakkauden puute on varmaanki tehnyt hänen sydämensä autioksi erämaaksi, vaikka Anna parka ei ole voinut eroittaa omaa sydäntänsä maailmasta.