United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä tietysti kohta taas kauhistuin tätä ääretöntä itsekkyyttäni ja minä halveksin itseäni, mutta minä en voinut sille mitään. Kaikki paremmat tunteeni olivat kuin kuolluksissa. Kun Elli ei vastannut mitään, sanoi Olavi: Te varmaankin tekin kauhistutte tällaista ... tuomitsette ehkä... En, sanoi Elli verkalleen asettaen sanansa, minä ymmärrän sen aivan hyvin omasta kokemuksestani.
LIINA. Kyllä Anna saa tarkoituksensa perille, vaikka missä. VARRO. Nyt te tuomitsette väärin. Annalla ei ole aavistustakaan miehenne onnettomasta suhteesta; Anna on viatoin. LIINA. Teistä näyttävät kaikki asiat erinomaisen valoisilta, vaikka ne olisivat kuinka mustia. VARRO. Niinkuin tiedätte, puhun minä aina suoraan ja ilman verukkeita, luottakaa minuun.
Miksi vihaatte äitipuoltanne? Miksi? Siksi, että... Mutta se ei kuulu teihin. Ehkä hän tällä hetkellä rukoilee puolestanne Siihen hän on liian pahasisuinen ja ylpeä. Hän vihaa minua enemmän kuin minä häntä. Niinkö luulette? Ehkä tuomitsette häntä väärin? En. Maailmassa ei ole ketään, joka minusta huolisi, ei ketään muita kuin te, muori!
Tehän tuomitsette kuolemaan kaiken kauniin ja runollisen.» »En», sanoi hän, ja silmiin tuli omituinen, kirkas ilme, »etsiköön kukin sitä itse elämästä. Jos nyt teille sanon suoraan mitä ajattelen», jatkoi hän sitten, »katson kaunokirjallisuutta melkein yksinomaan tunne-elämän tuotteena ja kehittäjänä. Sentähden kai naiset sitä yleensä suosivat.
Tämä kaikki yhteensä se synnytti minussa vihan teitä kohtaan. Aina olitte ajatuksissani; ja minua veti ikäänkuin kaipuu päästä eteenne, seistä silmätysten kanssanne, että saisitte nähdä olevan naisia, joille uhraatte sulavia sanojanne turhaan jos niihin aiotte turvautua. Te tuomitsette minua väärin, jos tuomitsette sen nojalla, mitä huhu on teille kertonut.
En tällä tahdo sanoa että ihmisen tulee välttämättömästi olla rikkaan, enkä sitä, että rikkaus on ihmisen suurin onni, mutta jos ihmisellä on jokapäiväisen elämän tarpeet, hyvän kumppanin ohessa, niin se ei suinkaan pilaisi asiaa", puheli äiti surumielin. "Rakas äiti! Te ette tunne Jaakkoa; te tuomitsette väärin häntä.
Sen vain tiedän, että hän turhaan typerällä puolustuksellaan ärsytti vihollisen perinjuurin hävittämään isäimme linnan Mainiemen, joka oli lähellä Turkua. Tuomitsette kovin ankarasti sitä koulua, jossa Ruotsin mainehikkaimmat voitonseppeleet ovat kasvaneet, vastasi Horn olkapäitään kohauttaen.
Niin, minä vain luulen, että olette väärässä sekä itsenne suhteen että muiden ... ja tuomitsette itseänne liiaksi. Olisihan lohdutus, jos niin olisi ja jos muut olisivat parempia kuin minä. Kuinka avonainen hän on, kuinka suoraan hän tunnustaa vikansa! Olisiko sitä kukaan muu tehnyt? Kaikkihan ne, hän, Ellikin, koettavat peittää ja salata omia vikojaan, esiintyä aina paremmassa valossa.
Ja kaikki paroonit ovat vannoneet tuoda teidät kuninkaalle takaisin elävänä tai kuolleena. Katukaa, sire Tristan! Jumala antaa anteeksi jokaiselle syntiselle, joka tulee hänen luokseen katuvaisella sydämellä." "Minäkö katuisin, sire Ogrin? Ja mitä rikosta? Te, joka meitä tuomitsette, tiedättekö te, minkälaisen kohtalokkaan maljan me olemme tyhjentäneet merellä?
"Te tuomitsette lempeästi, hyvä asessori." "En, se on vaan oikeus: hän oli ihminen, jolle minä todella annoin luottamuksen." "Sitten valitan minä teitä." "Taitaa niin olla; mutta ihanata on kun uskoo kaikki ihmiset rehellisiksi ja jaloiksi. Kuitenkin..." "Mitä sitten?" "Kuitenkin on hän osannut pelata korttinsa aivan hyvästi." "Miten niin? Kuinka hän on pelannut korttinsa?"