United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Te, jatkoi vanhus hetkisen vaiti oltuansa, liikutettuna, te tuomitsette ennakkoluuloja, te vihaatte niitä, jotka perustavat vaatimuksensa niille, mutta te ette tiedä, te, mitä se on että lapsuudesta saakka käydä sidottuina näihin ennakkoluuloihin. Te ette tiedä, kuinka sielu rypistyy kokoon, kuinka tuo jalous, joka tahtoo korkealle, kuivettuu tai uudistuu, kasvaessansa perityn oikeuden pyhällä perustuksella. Näettekö te, kuinka haudoilla viheriöitsee, kuinka mullaksi muuttuneet ruumiit antavat rikkaruohoille ja koristuksille elatuksen, mutta eivät melkein koskaan hyödyllisille kasveille ja jos se on siellä viljeltävä, niin täytyy unhoituksen ensin la'asta pois muiston, että siinä oli pyhitetty paikka.
Täytyikö minun nyt vastata hänenkin synneistään? Tuo tuntui minusta veriseltä vääryydeltä. Sillä joskin minulle ehkä oli sattunut joskus jotakin samantapaista, eihän se silti ollut mikään kuolemansynti! Enkähän minä ollut koskaan tuntenut edes piikaa pikkaraista. Taivaan vallat! huudahdin minä ääneen. Te suuret ja salaperäiset! Nyt te erehdytte! Nyt te tuomitsette väärin!
Mutta emme me siltä ole noin hirveän hyvää. ALMA. Niin, sinä kun pidät kaikki herrat niin kaukana luotasi kuin mahdollista. ANNI. Muu ei sovellu nuorelle naiselle. Semmoinen on minun ajatukseni. ALMA. En minä suinkaan tahdo puolustaa Sylviä, mutta kyllä te kumminkin tuomitsette häntä liian ankarasti. Hän on oikeastaan vaan lapsi vielä. KARIN. Kyllä kai! Keikailija hän on, ei muuta mitään.
"Te tuomitsette yksipuolisesti, ahdasmielisesti, epäpsykoloogisesti, herra konsuli", huudahti pormestarinna yhä kiivaampana ja kiivaampana, "luuletteko te, että Jumalan valtakuntaan ajetaan raitiotievaunuilla? Ettekö usko, että keinot ovat moninaiset kunkin erilaisen luonteen mukaan?
Mutta teidän päähänne ei edes pistäkään kieltää sen olemassaoloa; teidän täytyy tunnustaa, että elämän runollisuus, sen jalostuttavimmassa ja ylentävimmässä muodossa, on juuri tämä sama rakkaus, joka kuitenkin myös voi tuottaa niin paljon syntiä ja häpeätä sukukunnallemme. Miksi tuomitsette toisin uskontoa?
Minä vaan olen Heikki Wynd-kadulta, rehellinen käsityöläinen ja vapaa killanveljes." "Hyvä mestari sitten", jatkoi laulutyttö, "te tuomitsette minua ankarasti, ja antaahan ulkonäkö siihen syytä. Mielellänihän vapauttaisinkin teidät seurastani, joka kenties ei ole kunniaksi kunnon miehille; mutta minä en tiedä mihin mennä."
»Minä uskalsin vielä enemmänkin, sillä viimeinen lupaukseni oli, ett'ei minkään rangaistuksen pitänyt sattua heihin, koskematta ensin minuun, ja jos meillä ei enää ollut mitään toivoa saada päälliköitä ryhtymään taisteluun, lupasin minä hankkia heille rohkeamman päällikön tai ruveta siksi itse.» »Ja sittekö annoitte väkenne pukeutua vihollisvaatteihin?» »Kuulkaa meitä, ennenkuin tuomitsette.
Ja se on juuri hänet, kun te tuomitsette, te rankaisette itseänne, sillä nyt, kun te olette yksinänne, olisi poika ehkä suureksi lohdutukseksi teille." "Ei, ei, sanon minä! Minä en tahdo, minä en voi, niin nuori kuin olen, pitää huolta lapsesta saamatta pienintäkään apua isältä. Jokainen tietää, mihin itse kykenee, eikö totta? No hyvä, minä en ole niin urhea enkä myöskään niin tyhmä ... en, en!"
"Hiljaa!" käski pappi ja viittasi kaikkien olemaan ääneti. "Olkaa varallanne miten tuomitsette! Se, joka näkyy, ei aina ole se, mikä on. Olinan kaksi sataa talaria ovat minun tykönäni on mahdollista että joku on aikonut ne varastaa, se on asia Jumalan ja hänen välillään. Se, joka päätti ruveta varkaaksi, vaikk'ei hän siksi tullutkaan, hänellä on varkaantyö sovitettava Jumalan edessä.