Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Hän ei lausunut omia sanojaan, vaan Homeron: "Ratsujen joutuisain mun korvani rientävän kuulee." Tarttuen yhteen tikariinsa hän kokosi kaiken rohkeutensa ja pisti sen kurkkuunsa. Yksi saattajista auttoi häntä toisen iskun iskennässä. Tämä oli kuolemanhaava. Nero kaatui taakse päin kuollen. He nostivat hänen sohvalle.
Nurkui kansa nuorempainen: "Sinne siirrymme ijäksi alle auringon paremman, luokse luonnon lempeämmän; armas on asua siellä, lämmin maata Maan povella." Kansan vanhin noin nimesi: "Kuun olen heimoa, elänen taikka kuollen, tänne jäänen." Siirtyi sieltä kansa kaikki.
Hänen velvollisuutensa oli siinä, että hänen oli säilyttäminen kopeissa, yksinäis-selleissä valtiollisia rikoksentekijöitä molemmasta sukupuolesta, ja säilyttäminen näitä ihmisiä niin, että puolet heistä 10 vuoden kuluessa hukkui, osaksi kadottaen järkensä, osaksi kuollen keuhkotautiin, osaksi tehden itsemurhia: mikä nälällä, mikä lasisirpaleilla leikellen suolensa, mikä hirttäytyen, mikä polttaen itsensä.
Minä, jonka miekka Nelitti mailman, joka laivalinnat Rakensin vehreän Neptunon selkään, Nyt itseäni soimaan, että puutun Tuon naisen uljuutta, tuot' ylvää mieltä, Mi kuollen sanoo meidän Caesarille: »Ma voitin itseni.» Sa vannoit, Eros, Kun niiksi tulee ja nyt niiks on tullut Kun auttamaton häpeä ja herja Mua takaa väijyy, että käskystäni Mun silloin surmaat. Tee se! Nyt on aika!
Hän kuolinvuoteellansa testamenttas Minulle maansa, kuollen siinä uskoss', Ett' emon poika tuo ei hänen ollut; Jos oisikin, niin syntyi neljätoista Hän viikkokautta ennen aikaansa. Siis, ruhtinas, omani mulle suokaa, Isäni maat, se isän oli tahto. KUNINGAS JUHANA. Mut veljesihän laillinen on lapsi, Emosi aviossa synnyttämä.
Se kertokaa, ja lisäks: Venetialaist' Aleppossa kun kerran Löi häijy, käärelakki turkkilainen Ja valtakuntaa herjas, silloin iskin Tuot' ympär'leikattua koiraa kurkkuun Ja tapoin hänet näin! LODOVICO. Verinen loppu! GRATIANO. Puheemme kaikk' on turhat. Suuta annoin, Kun sulta hengen vein; nyt itseltäin Ma hengen vien, suun-antoon kuollen näin!
Kuollen virkkoi vielä nyt Hektor heiluvaharja: "Niin, sinut tunnen kyllä ja nään jo, en taivutetuksi saa sua, sillä on rautainen sydän sulla ja rinta. Vaan varo, etten taivaisten vedä kostoa päälles, päivän tultua tuon, jona uljuutes Paris ynnä Foibos Apollo jo sammuttaa liki porttia Skaian!"
Päivän Sana
Muut Etsivät