Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Kauniist' olet tehnyt, Kun murhans' ihmiset sun päähäs ajaa! GRATIANO. Mik' ompi? EMILIA. Kumoa tuon konnan puhe, Jos olet mies. Sun syyttäneen hän väittää Irstaaksi vaimoaan. Sit' et sa tehnyt, Sen tiedän: sin' et ole moinen konna. Oi, puhu! Sydämeni pakahtuu. JAGO. Ma sanoin minkä luulin, enkä muuta, Kuin minkä todeksi hän itse uskoi.
CASSIO. Ma tuota varoin, mut en luullut häntä Aseelliseks, häll' oli suuri henki. Oo, sinä spartalainen verikoira! Sa tuskaa, nälkää, merta kiukkuisempi! Tuon vuoteen surullista taakkaa katso: Sun työs se on. Oo, näön myrkyttää se! Se peittäkää. Gratiano, tänne jääkää; Tavarat maurin ottakaa: te hänet Nyt peritte.
JAGO. Ken siellä? Ken se kirkuu, murhaa huutaa? LODOVICO. Me emme tiedä. JAGO. Kuulittenhan huudon? CASSIO. Oi, tänne, tänne; avuks, Herran tähden! JAGO. Mik' on? GRATIANO. Othellon vänrikki, ma luulen. LODOVICO. Niin onkin; uljas mies! JAGO. Ken oletten te, Kun huudatte niin haikeasti? CASSIO. Jago? Mun aivan ruhjoks ruhjoneet on konnat, Oi, auta mua! JAGO. Voi! Tekö luutnantti?
Ei, minä löysin Ja Jagolle sen annoin. JAGO. Valhettelet, hylky! EMILIA. En, jumal'auta! Hyvät herrat, en! Sa, verta himoava narri! Miksi Moiselle hölmölle noin kelpo vaimo? OTHELLO. Haa! Onko taivaan kaikki tulinuolet Vaan pauannetta varten? Ilmi-konna! GRATIANO. Hän kaatuu, kah! Oi, vaimonsa hän murhas! EMILIA. Niin, niin. Oi, rouvan viereen minut pankaa!
Se kertokaa, ja lisäks: Venetialaist' Aleppossa kun kerran Löi häijy, käärelakki turkkilainen Ja valtakuntaa herjas, silloin iskin Tuot' ympär'leikattua koiraa kurkkuun Ja tapoin hänet näin! LODOVICO. Verinen loppu! GRATIANO. Puheemme kaikk' on turhat. Suuta annoin, Kun sulta hengen vein; nyt itseltäin Ma hengen vien, suun-antoon kuollen näin!
Hyvätkö vai pahat? LODOVICO. Sen näette, kun meitä koittelette. JAGO. Signor Lodovico? LODOVICO. Niin. JAGO. Ma pyydän anteeks. Täss' ompi Cassio, rosvoin haavaamana. GRATIANO. Cassio? Kuin? JAGO. Kuink' on sun laitas, veikko? CASSIO. Mun poikki jalkan' on. JAGO. Heresta auta! Hoi, tulta, hoi! Sen paidallani sidon. BIANCA. Mit' ompi täällä? Ken se täällä huusi? JAGO. Ken täällä huusi?
Te tiedätte Min tiedätte; täst' edes en ma suutan' Avaja koskaan. LODOVICO. Etkö rukoukseenkaan? GRATIANO. Kidutuskone kieles kirvoittaapi. OTHELLO. Parempaa et voi tehdä. LODOVICO. Nyt kuulla saatte, kuinka kaikk' on käynyt; Sit' ette tunne kai. Täss' ompi kirje, Rodrigon kuolleen taskusta se löyttiin; Ja toinen tässä. Näistä toinen näyttää, Ett' oli Cassion murhaaminen pantu Rodrigon tehtäväksi.
Verinen seikka tää tek', ett'en teitä Ma huomannut. GRATIANO. Hupaista teitä nähdä. JAGO. Kuin voitte, Cassio? Joutuun paaret tänne! GRATIANO. Rodrigo! JAGO. Hän, hän se on. Pois täältä jotkut teistä hänet viekää, Varoen. Maurin haavurin ma noudan. Tää murhattu on, Cassio, ystäväni; Mit' oli riitaa teillä keskenänne? CASSIO. Ei mitään laisinkaan. En tunne miestä. Kalvas? Viekää hänet katon alle.
JAGO. Epäilen, hyvät herrat, tuota luuskaa Osalliseksi tähän rikokseen. Oi, Cassio, malta hetki! Tulkaa, tulkaa: Valoa hoi! Nää kasvot tuntenenko? Rodrigo? Ystäväni? Rakas maanmies? Ei: on, on. Hyvä Jumala! Rodrigo! GRATIANO. Venetiastako? JAGO. Niin, sama mies. Tunnette hänet? GRATIANO. Tunnenko ma? Kyllä. JAGO. Signor Gratiano? Nöyräst' anteeks pyydän!
Ihmiset, pirut, taivaat, kaikki, kaikki Häpeäks huutakoot sen; puhun sentään! JAGO. Kotihin kauniisti! EMILIA. En, sit' en tee. GRATIANO. Hyi! Naista miekall' uhkaa! Em. Tyhmä mauri! Sen liinan, josta puhuit, minä löysin Satunnalta ja miehelleni annoin; Hän juhlallisen vakaana mua usein Useemmin, kuin noin turha kalu sieti Pyys sitä varastamaan. JAGO. Hiiden huora! EMILIA. Hän Cassiolle tuon!
Päivän Sana
Muut Etsivät