Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Me itse, Bushy, Bagot myös ja Green Näimme, kuinka liehakoi hän kansaa, Kuink' alhaisella, nöyräll' imarteella Sen sydämmeen hän tahtoi sukeltaa; Kuink' orjiin tuhlas kohteliaisuutta, Työmiehet voitti imartelutyöllä, Ja kantoi nöyräst' osaansa, ikäänkuin Maanpakoon heidän suosionsa veisi.
Taloon talost' olen kulkenut, Mäiltä mäille läpi laaksojen, Turhaan polkujasi etsien; Päivän helteess' olen tässä nyt." Noin hän lausui. Kaunis impinen Nöyräst' ukkoa nyt lähestyi, Otti hänen karkeen kätensä, Sitä suuteli ja kysyi noin: "Oi mun kallis kasvattajani, Miksi jälkiäni etsit näin?"
Se helpottaa työtä ja varjelee sydäntä pahoista ajatuksista ja kiusaajan ahdistuksista". Kohta sen jälkeen sisaret veisasivat hiljaa ja puhtaasti erästä virttä, jota tiesivät äidin rakastavan: "Sun porttis, oves avaja, Kanss' nöyräst' itses' alenna, " Kun Henriette ei muistanut sanoja, hyräili hän kunnes muistuivat mieleen jälleen.
ALCIBIADES. Kunnia, rauha, armo senaatille! 1 SENAATTORI. Mit' asiata, päällikkö? ALCIBIADES. Kumarrun nöyräst' avujenne eteen, Sill' laupeus ja armo lain on avu, Ja julmuutt' yksin hirmuvalta käyttää. Raskaana kohtalo ja aika painaa Mun ystävääni, joka tulisuuttaan Lakihin kompastui, jok' uppokuilu On niille, mitkä suin päin siihen syöksyy.
ROSENCRANZ. Teill', armolliset majesteetit, on Rajaton valta suurta tahtoanne Enemmän käskyn muodoss' ilmoittaa Kuin pyynnön. GYLDENSTERN. Kumpaistakin tottelemme, Ja, kaikin voimin alttihina teille, Me tarjoamme nöyräst' apuamme Ja käskyä vaan odotamme. KUNINGAS. Kiitos, Ylevä Gyldenstern ja Rosencrantz! KUNINGATAR. Kiitos, Ylevä Rosencrantz ja Gyldenstern!
Ma teidän puolestanne, Bassianus, Tein pyhän lupauksen keisarille, Ett' alistutte sekä mukaannutte. Lavinia, ja te, nuoret, rohkeutta! Mun neuvostani polvillanne nöyräst' Anokaa majesteetilt' anteeksi. LUCIUS. Sen vannon keisarin ja taivaan nähden, Ett' aie oli sopuisimmin puoltaa Vain sisaren ja omaa kunniaa. MARCUS. Sen minäi kunniani kautta vannon. SATURNINUS. Pois vain, ja vait!
Lindor mä olen, halpa suvultani, Vaikk' korkealle kohoo haluni. Ah, miks en ole jalo ritari! Palatsiss' oisi sijas rinnallani. FIGARO. Kuinka saakeli! Minultakaan se ei kävisi paremmin, vaikka minä olen olevinani runoilija. Kolmas värssy. Jok' aamu tänne nöyräst' aion tulla Rakkauttan' toivotonta laulamaan, Iloisna kun vaan nähdäkin sun saan, Josp' ois siit' iloa myös hiukka sulla!
TIMON. No, mene hovimestarini luokse. CAPHIS. Anteeksi, herra: kuukauden jo ajan Lykännyt päiväst' on hän päivään maksun. Tärkeistä syistä herrani on pakko Omansa vaatia; siis nöyräst' anoo, Ett', ylevänä tässä niinkuin muussa. Velkanne suoritatte. TIMON. Ystäväni, Ma pyydän, tule huomenaamulla. CAPHIS. Ei, herra, TIMON. Muista paikkas, ystäväni. VARRON PALVELIJA. Min' olen Varron mies,
Mut syytön muukalainenkaan ei jäis niin oven suuhun, kuin tää vieras jääpi, niin äänet' outokaan ei tervehtäis, niin nöyräst' oottais, niin ei säikähtäis kuin veli veljeään nyt säikähtääpi. Ei äänt', ei sanaa. Hetken vuorottain saa tulla, mennä niinkuin kuolon mailla, siks kunnes vieras etähältä vain vihdoinkin veljellensä arostain sylinsä avaa rukoilevan lailla. Juhani kieltä tajus sydämen.
Niin myös olkohot myöhään raikahuneen lauluni teelmät, Maallein joita ma nöyräst' tarjoelen, virtteni veelmät, Joihin koottuna kaikk' on rakkauten': syntymämaan Nuoriso käyköön poimimahan hintelät heelmät! K
Päivän Sana
Muut Etsivät