United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
HAMLET. Niin, sekin oli Luojan sallimaa: Isäni sinetti mull' oli myötä, Joss' ompi Tanskan vaakuna. Nyt kirjeen Tuon toisen muotoon taitoin, varustin sen Nimellä, lukitsin ja paikoillensa Taas vein sen. Vaihdokast' ei tunnettu. Niin huomis-aamuna ol' ottelumme, Ja mitä sitten seurasi, sen tiedät. HORATIO. Näin Rosencrantz ja Gyldenstern saa surman. HAMLET. Niin, miksi pyrkivät he tähän toimeen?
ROSENCRANZ. Teill', armolliset majesteetit, on Rajaton valta suurta tahtoanne Enemmän käskyn muodoss' ilmoittaa Kuin pyynnön. GYLDENSTERN. Kumpaistakin tottelemme, Ja, kaikin voimin alttihina teille, Me tarjoamme nöyräst' apuamme Ja käskyä vaan odotamme. KUNINGAS. Kiitos, Ylevä Gyldenstern ja Rosencrantz! KUNINGATAR. Kiitos, Ylevä Rosencrantz ja Gyldenstern!
Minulla on sanoja sulle kuiskattavana, jotka saavat sinut mykäksi, ja kuitenkin ne ovat liiankin kevyitä asian painoon nähden. Nämä kelpo pojat tuovat sinut luokseni. Rosencrantz ja Gyldenstern jatkavat matkaansa Englantiin; heistä on minulla paljon kerrottavaa sinulle. Voi hyvin! Uskollinen ystäväsi Hamlet."
Tämä läpikäyvä vieras aine ei voi olla mikään muu kuin se, jonka Rosencrantz on katsonut meidän kertomarunoillemme niin luonteen-omaiseksi, että hän on keksinyt Kalevalalle nimen »loitsu-epos». Yliluonnollisuuksia ja loitsimista tapaamme tosin joskus muidenkin kansain kertomarunoelmissa, yksinpä myös Homeron lauluissa.
Huone linnassa. KUNINGAS. No terve, Rosencrantz ja Gyldenstern! Ei harras halu yksin nähdä teitä, Apunne tarvekin se meitä vaatii Näin jouduttamaan teitä. Tuttu teille Hamletin muutos on; sen siksi sanon Kun ennellään ei ole sisänäinen Eik' ulkonainen ihminen. Mi lienee, Pait isän kuolemata, vienyt hältä Näin kaiken itsetuntemuksen, sit' en Voi aavistaakaan.
Kuinka voit sinä, Gyldenstern? Ah, Rosencrantz! Hyvät veikot, kuinka voitte? ROSENCRANZ. Niinkuin keskinkertaiset maan lapset ainakin. GYLDENSTERN. Siinä onnelliset, ett'emme ole ylen-onnelliset. Emme ole ihan Onnettaren myssyn nyplänä. HAMLET. Ettekä hänen kenkäinsä anturoina? ROSENCRANZ. Emme kumpaakaan. HAMLET. Tyyssijanne on siis hänen uumiensa kohdalla, tai hänen suosionsa keskipisteessä?