Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kelpasin minäi kesällä, Päin päiväpaistehella; Tuli talvi, ei tahottu, Syänkuill' ei syötettynä; Jouvuin kurja kulkemahan, Nälän kanssa nääntymähän, Pakkasessa parkumahan, Vilussa värisemähän. Annapas kesä tulevi, Lähenevi lämmin aika, Taas minua tarvitahan Rukihin rutistuessa, Kesäheinän heiluessa, Kaurojen karistuessa. Ei vaivaista häihin.
Olinpa minäi ennen Kirkon kippa, linnan lippa, Sulhasten syämen syttö, Nuorten miesten mielitietty; Moni katsoi muotoani, Vartaloa valvatteli. Kesät kengässä kepasin, Talvet saksan talluksessa, Turun uuessa tuvassa, Kauppamiehen kartanossa. Join ma kahvia kahesti, Kolmasti koin oluet; Saksa kullaksi saneli, Kanaksensa kauppamiehet, Pienet herrat hertaksensa, Sorsaksensa suuret herrat.
Ei tieä kotoiset vaimot, Eikä naiset naapurini, Missä miehet mellostavi, Kussa uhmoaa urohot; Missä mellostan minäi, Kussa kurja uhmaelen. Sainpa kiero kiertämähän, Vaivainen vaeltamahan, Kuuksi päiväksi kululle, Ilman rannalle iäksi, Tieä en suojoa sioa, Enkä tyyntä valkamoa.
Minäi katkon käteni: Ne Roomaa ovat puoltaneet, mut turhaan; Mua ruokkiessaan tuskaa ruokkineet; Rukoiluun olen nostanut ne suotta; Ja apu niist' on ollut hyödytön. Nyt muut' en palvelusta niiltä pyydä, Kuin että toinen hakkaa toisen pois. Laps, hyvä ettei sulla käsiä: On turhaa käsin Roomaa palvella. LUCIUS. Sano, rakas sisko, kuka sinut rääkkäs? MARCUS. Ah! Voi!
Mi jalkapuussa herjan peittää sillä, Ett' on niin käynyt ja on käypä monen, Ja tässä aatoksessa lohdun löytää, Sälyttäin vaurionsa niiden selkään, Jotk' ennen häntä kärsineet on samaa. Niin minäi olen monena, mut koskaan En tyytyvä.
Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Pi'in piikakunniata, Kannatin pohatan puolta. Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Kokosin tätä kokoa, Tätä vartta valmistelin, Näille ouoille oville, Veräjille vierahille. Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Kannoin kaunihit hivukset Sian villojen sekahan, Sorahutin suorat sääret Sian säärien sivulle. Kuka tiesi, kenpä luuli.
Hän itkee Edwardia, jota minäi; Min' itken Clarencea, jot' ei hän; Nuo lapset Clarencea, jota minäi; Ja minä Edwardia, jot' ei he. Te kolme minuun, kolmin kerroin kurjaan, Nyt vuodattakaa kaikki kyyneleenne: Min' olen surujenne imettäjä, Ma niitä valituksillani ruokin. DORSET. Tyvetkää, äiti! Pahoitatte taivaan, Jos sallimuksestaan näin nurisette.
Viimeiseen hengenvetoon saakka todeks Sanani näytän. Nosta pois, jos tohdit. AUMERLE. Jos sit' en tee, niin kuihtukoon tää käsi. Ikänä koston kalpaa iskemättä Viholliseni kiiltokypärään. LOORDI. Aumerle, sa valapatto, minäi vannon Ja kannustan sua yhtä monin "valhein", Kuin mitä auringosta aurinkoon Voi kavaltajan korvaan huutaa.
Jo minäi silloin uuvuin, Kun ne uupuivat urohot; Jo minäi silloin vaivuin, Kun vaipui hevosen varsat. Minä laulan lapsen virttä. Minä laulan lapselleni, Kieltä pieksän pienelleni Pieksän kieltä penningittä, Suuta kullatta kulutan.
"Siinäpä minäi synnyin, Sekä synnyin, jotta kasvoin, Siinä Kiikasillan päässä Mie olen Kiikan Yrjön poika, Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen! Makasin sisarueni, Ainoan emoni lapsen, Alla uutimen utuisen, Alla vaipan vaskikirjan. Missä nyt piiltä pillojani?
Päivän Sana
Muut Etsivät