United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Clarencea, jonk' autoin varmaan kätköön, Ma itken moisten houkkioiden nähden Kuin ovat Stanley, Hastings, Buckingham; Sanon, että kuningatar puolueineen Kuningast' ärsytteli veljeheni; Sen uskovat he, kostoon yllytellen Nyt Riversille, Vaughanille, Greylle; Ma huokaan, viittaan raamattuun ja sanon: Hyvällä Herra käskee pahaa kostaa.
Nimeä vaan on ruhtinasten herraus, Sisäisen vaivan ulkonainen loiste; Ja luulo-nautinnoistaan heill' on usein Vaan mailman täysi levotonta huolta. Nimestä halvast' arvo ruhtinaan Vaan tyhjäll' eroaapi kaiullaan. MURHAAJA. Hoi! Kuka siellä? BRAKENBURY. Mit' aiot, mies? Ja kuinka tulit tänne? MURHAAJA. Tahdon puhutella Clarencea, ja tulin tänne omin jaloin. BRAKENBURY. Mut miks noin vähin puhumin.
Hän itkee Edwardia, jota minäi; Min' itken Clarencea, jot' ei hän; Nuo lapset Clarencea, jota minäi; Ja minä Edwardia, jot' ei he. Te kolme minuun, kolmin kerroin kurjaan, Nyt vuodattakaa kaikki kyyneleenne: Min' olen surujenne imettäjä, Ma niitä valituksillani ruokin. DORSET. Tyvetkää, äiti! Pahoitatte taivaan, Jos sallimuksestaan näin nurisette.