Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Nimeä vaan on ruhtinasten herraus, Sisäisen vaivan ulkonainen loiste; Ja luulo-nautinnoistaan heill' on usein Vaan mailman täysi levotonta huolta. Nimestä halvast' arvo ruhtinaan Vaan tyhjäll' eroaapi kaiullaan. MURHAAJA. Hoi! Kuka siellä? BRAKENBURY. Mit' aiot, mies? Ja kuinka tulit tänne? MURHAAJA. Tahdon puhutella Clarencea, ja tulin tänne omin jaloin. BRAKENBURY. Mut miks noin vähin puhumin.
"On kyllä." "Jos sielu siis tämänkaltaisena eroaapi, eikö se silloin tule itsensä kanssa yhdenkaltaiseen näkymättömään, tuohon jumalalliseen ja kuolemattomaan ja viisaasen, johon tultua sille on suotu onnellisena olla, vapautettuna harhaudesta ja mielettömyydestä ja pelosta ja hurjista rakkauden himoista sekä muistakin inhimillisistä paheista, ja oleskelee, niinkuin vihityistä sanotaan, muun aikansa todellakin jumalien parissa?
Paljoa pikemmin on asian laita tämmöinen: jos sielu puhtaana eroaapi vetämättä mukaansa mitään ruumiista, koska ei se tässä elämässä omasta tahdostaan harjoittanut yhteyttä ruumiin kanssa, vaan tätä kartti ja keräysi itseksensä, tämä kun juuri olikin sen harrastuksena, – mutta tämähän ei ole mitään muuta kuin todellista viisaana olemista ja todenperäistä valmistelemista helposti kuollaksensa; – vai eikö olisi tämä kuoleman valmistusta? "
Kaks lempiväistä milloin Eroaapi toisistaan, On murhe suuri silloin, Suru suurin päällä maan; Ja kaihon ääni soipi vain: »Hyvästi ijäks, armahain!» Kun tunsin, että multa Eroaisi armas pois, Oli niinkuin päiväkulta Kadonnut taivaalt' ois, Ja outo kuiske kuului vain: »Hyvästi ijäks, armahain!» Kaikuja muilta mailta I, 1907. H. Heine. Hiljaa helkkyy sielussain Armas sävelkaiku.
Päivän Sana
Muut Etsivät