United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
BELARIUS. Minulla ei tänään Halua metsään; lähdön tekee raskaaks Fidelen sairaus. GUIDERIUS. Miekall' omallaan, Joll' uhkasi hän kaulaani, ma karsin Häneltä pään. Sen tuonne lahteen viskaan Luolamme taakse; mereen sieltä menköön Kaloille kertomaan, ett' on hän Cloten, Kuningattaren poika. Muusta viisi! BELARIUS. Mut pelkään kostoa. Oi Polydor, Tuot' ettet tehnyt ois!
Nyt, Cajus, veroa et velo meiltä; Sen brittiläiset pyyhki pois; se maksoi Mont' urhomiestä, joiden sielulle nyt Sovinnoks suku vaatii teidän verta, Te sotavangit. Siihen suostuimme; Siis kuoloon valmistukaa. LUCIUS. Muistakaa, Ett' onni vaihtelee. Nyt teille voiton Toi sattumus; jos ois se meille suotu, Niin kylmin verin emme vankejamme Näin miekall' uhkaisi.
Ensi työt näki onnistunna, Vaan kun Tuonen virran pyörteiselle Astui kolmannelle, loppununna Työnsä olivat alantehelle Manalan oil paimen astununna, Jota poltti koston kova helle; Ampui Lemminkäisen napsahutti, Sitten miekall viideks liemahutti. Mitäs miehiä? Taas Wäinämöinen! Kukas toinen? Ilmarinen suuri, Mies tosiaanki kelpotöinen, Taivaan kannen kalkuttaja juuri.
Nyt pojan Eurypylos, Euaimonin loistava poika, kiinni jo sai paetessa ja suuntasi viuhuvan iskun miekall' olkaan, löi käsivarren kahtia vankan; kenttään hurmehinen käsi kirposi; varjosi silmät himmeä kuoleman yö sekä salliman ankara valta. Riehui noin väkitöin urot keskell' ottelon tuiman. Tydeun poikaa etp' ois tietänyt, kumpihin kuului, iliolaisten puollako hän soti vaiko akhaijein.
Pois kaikki, sanon, kuolon uhalla! MONTAGUE. Ken herätti tuon vanhan riidan taas? Benvolio, alustako olit läsnä? BENVOLIO. Kun lähestyin, niin kiivaass' ottelussa Näin vihollisenne ja teidän miehet. Heit' aioin miekall' erottaa, mut silloin Tuo hurja Tybalt tuli, miekka maalla, Sähisten riidanhimosta, ja sillä Pääns' ympäri hän huitoi, piesten tuulta, Jok' ilkkui vain ja viuhui vammatonna.
Ihmiset, pirut, taivaat, kaikki, kaikki Häpeäks huutakoot sen; puhun sentään! JAGO. Kotihin kauniisti! EMILIA. En, sit' en tee. GRATIANO. Hyi! Naista miekall' uhkaa! Em. Tyhmä mauri! Sen liinan, josta puhuit, minä löysin Satunnalta ja miehelleni annoin; Hän juhlallisen vakaana mua usein Useemmin, kuin noin turha kalu sieti Pyys sitä varastamaan. JAGO. Hiiden huora! EMILIA. Hän Cassiolle tuon!
Varteen karkasi koht' Agamemnon valtias kiinni, kuin raju leijona irti sen tempasi Ifidamaalta, kaulaan miekall' iski ja jänteet herpasi hältä. Siihen jäi polo mies, unen uupui vaskisen valtaan, kaatui eest' omiensa hän kaukana morsiamestaan, kihloja hälle jok' ei ylen paljoja palkita saanut; näät sata härkää toi, tuhat viel' oli vuohta ja uuhta tuova hän appelahan, luvutonten haltia laumain.
Ja päähän Agenorin poian Ekheklon kauniskahvaisella hän miekall' iski, ja säilän huuruva lämpenemään sai hurme, ja varjosi silmät himmeä kuoleman yö sekä salliman ankara valta. Vaskisen kärjen nyt käsivarteen Deukalionin syöksi hän, kyynärtaipeeseen, kuss' yhtyvät jänteet.
Kuningas, hänen herransa, mua tuonoin Suvaitsi lyödä erheissään, mut tämä Tul' esiin, miellytteli ukon vihaa, Mun selin maahan paiskas, pilkkas, herjas, Ja työstään pöyhkeili kuin mikä urho; Ja saipa kuninkaalta kiitoksenkin, Kun päälle torjumattoman näin karkas. Ja kiihkeissään tuost' urhotyöstään, taas hän Mua tässä miekall' uhkas.