Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Vaan hevot Aiakon aaluvan nuo, sivull' ottelon seisoin, itkivät nähdessään ajajansa jo sortuneheksi 427 taiston tanterehell' uronsurman Hektorin peitseen.
Vaan sotasille jos sotkeudut, niin kammoa varmaan tuo sota sulle, jos hiiskeenkään vain siitä sä kuulet." Virkki; mut hoippui pois kivun huumauksess' Afrodite. Syrjään telmeest' Iris vei hänet kiitäväjalka, tuska kun runteli tuima ja ruskottui iho heljä. Vaan liki ottelon nyt vasent' äärtä hän ankaran Areen istuvan keksi ja myös hevot, peitset, peittämät usvan.
Taistelo vimmainen taas alkoi laivojen luona, kuin veres, uupumaton ois vastaan joukkoa joukko ryhtynyt ryntäämään; raju niin oli ottelon riehu. Näinp' oli ottelijain nyt mieli ja aatos: akhaijit vartoi kuoloa vain, tuhon päivää väistämätöntä; 700 toivo ja intopa taas oli kaikkien iliolaisten laivoihin tuli syöstä ja surmata aimot akhaijit. Moisia miettien ryntäsivät päin miehiä miehet.
Vaunuilleen jo hän riensi ja viemään pyys ajomiehen laivain luo tasalaitain, sill' ylen suur' oli tuska; vielä akhaijeja kiihtäen huus läpitunkevin äänin: "Ystävät, ylhät akhaijein päät sekä päälliköt aimot! Tänne te varjelemaan merenlaskija-laivoja jääkää vimmalt' ottelon, sill' ei kaitsija Zeus minun salli torjua kauemmin tänä päivänä joukkoa Troian."
Ympäri Kebrioneen moni iskihe kärkevä keihäs, viuhuen jänteeltään moni myös tuli siivekäs nuoli; kilpeä päin moni paiskautui kivijärkäle raskas, keskell' ottelon itse kun peitti jo hän pölykenttää ruumiillaan rotevall', ajotemppuja aattelematta.
Rivistä riviin riemu myrskyää, niin urhot sorjaa tuota tervehtää. Sijalla taiston seisoin. Tyyntä on miss' äsken viha riehui, rauha päilyy; nyt unta maattiin kummull' ottelon, sit' unta, joka ajan säiltä säilyy; jos valvoi ken, ol' ystävä vain tuo, jok' ystävän jäi nukkunehen luo.
Mut ottelon keskeen riensi Apollo ja löi sekasortoon kaikki akhaijit, vaan väki Troian sai sekä Hektor kunnian kuulun. Danaolaisia muit' ei surmata huolinut Hektor, vain Patrokloa päin kaviokkaat ohjasi orhit.
Näät käsi ottelon ohjaa, suin käräjöitäpä käydään; ei tarinoit' ole tarvis nyt, vaan taisto on tarpeen."
Nyt pojan Eurypylos, Euaimonin loistava poika, kiinni jo sai paetessa ja suuntasi viuhuvan iskun miekall' olkaan, löi käsivarren kahtia vankan; kenttään hurmehinen käsi kirposi; varjosi silmät himmeä kuoleman yö sekä salliman ankara valta. Riehui noin väkitöin urot keskell' ottelon tuiman. Tydeun poikaa etp' ois tietänyt, kumpihin kuului, iliolaisten puollako hän soti vaiko akhaijein.
Mutta jos sulle hän armas lie ja sun häntä on surku, kaatua sittenkin hänen telmeess' ottelon tuiman lyömänä Patroklon nyt salli, Menoition poian; vaan jäsenistä kun häipynyt on elo hältä ja henki, niin käsivarsillaan Uni vieno ja Kuolema silloin pannos kauas kantamahan Lykiaan hänet laajaan; veljet siellä ja myös suku muu hänet hankkivi hautaan, kummun luo, kiven pystyttää, kuten vainaja vaatii."
Päivän Sana
Muut Etsivät