Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Vain pakoon käskeä, ei taistohon, aseena toisen tahdon, taas hän saikin; jo valmiina häll' altis joukko on, mut ei, on paon valta vain, ei ottelon, kuin ollut ennenkin on päivin kaikin. Hän näkee sotarinnan taajan; tasapään hajoovan jälleen, pirstaleiksi mennen. Hän tuntee joka parven, ruodun väestään, sen toivot toivoi hän, sen liittyi elämään, ei yksin tänään, vaan jo kauan ennen.
Mutta kun Kebriones näki väistyvän iliolaisten, Hektorin orheja ohjaten noin heti hälle hän virkkoi: "Hektor, täällä akhaijeja päin väkevästi me käymme äärell' ottelon melskehisen, mut tuollapa toiset sotkeutuu sekasortoon, niin hevot kuin soturitkin, Aias karkoittaa, Telamonin poika, ne: tunnen laajan kilven tuon hänen ryntäillään.
Pyys anovasti hän noin, Zeus selkeäneuvo sen kuuli. Toiseen suostui, toist' ei suonutkaan ikitaatto: laivain luota hän soi pois torjua ottelon tuiman, sallinut kamppailust' ei sankarin saapua jälleen.
Ei jää se unhoon, seisoithan sa siellä, sa usein nähty, riehuss' ottelon, sa riemu sille synnyinmaalle vielä, mi vaiheitas, Eek uljas, surrut on! Kuin jalot kumppanis, sa kyllä tarmoin voit taistella, vaan johtaa neuvoin varmoin, sen neron sairas yksin omistaa. Vait olet, valmis vaihtoon iskuin uutten, Grönhagen miettii, kylmä on von Kothen, Schantz ärjyy vaan, ja Konow kiroaa. Vait! Kuule!
Kaulaan Eioneun, päänvarjeen vaskisen alle, Hektorin kärkeväpää kävi peitsi ja herpasi jänteet. Glaukos taas, vesa Hippolokhon, Lykian väen päämies, olkaan Ifinoon löi, Deksias-sankarin poian, keihään tutkaimen, kun keskell' ottelon tuiman pyrki hän vaunuilleen; alas suistui mies, elo sammui.
Mut korskeamielet epeijit saarsi jo kaupungin, tuhon sille jo uhkasi tuottaa, 733 vaan oli ottelon työläs työ heill' eessä sit' ennen; sillä kun loistavan auringon valo valkeni maille, rynnistimme me päin, Zeus turvana ynnä Athene.
Saartavan pelkäsi myös uromielten iliolaisten, joit' iso, rohkea joukko jo ryntäsi päin ojopeitsin; pois hänet, vaikk' oli sankari suur', ylen aimo ja uljas, luotaan torjui nuo, ja hän väistyi häätyen taapäin. Riehui noin väkitöin urot keskell' ottelon tuiman. Tlepolemos, vesa Herakleen, jalo, korkea koolta, salliman viemänä kohtasi nyt Sarpedonin aimon.
Päivän Sana
Muut Etsivät