Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Suorivat kansain päät sotarinnan, vaikk' oli vammat kullakin, Tydeun poika, Odysseus, suur' Agamemnon; riensivät rintaman äärtä he vaihdattain asevarjeet, oivat oivien, huonommat taas huonojen ylle.
Vain pakoon käskeä, ei taistohon, aseena toisen tahdon, taas hän saikin; jo valmiina häll' altis joukko on, mut ei, on paon valta vain, ei ottelon, kuin ollut ennenkin on päivin kaikin. Hän näkee sotarinnan taajan; tasapään hajoovan jälleen, pirstaleiksi mennen. Hän tuntee joka parven, ruodun väestään, sen toivot toivoi hän, sen liittyi elämään, ei yksin tänään, vaan jo kauan ennen.
Kasvuss' aamu ja auringon pyhän kons' oli kaari, tuiskusi vastakkain tasatarkkaan tappavat keihäät; vaan kun ol' aika jo lounastaan puunkaatajan laittaa vuoren pengermällä, kun hervonneet kädet hält' on 87 puut isot iskeissään, työ työlästyttänyt mielen, myös sydämensä jo vallannut himo atrian armaan, silloin huutaen toisilleen urovoimin akhaijit tieltään rikkoivat sotarinnan.
Duhele-clan'in sotarinnan oikealle kyljelle sijoitti itsensä päällikkö, Eachin Mac-Ian, toiseen riviin kahden kasvatusveljensä väliin. Neljä heistä seisoi äärimmäisinä ensimmäisen rivin oikeassa päässä, ja itse isä kahden jäljellä olevan poikansa kanssa kolmannessa rivissä rakkaan päällikön suojana. Erittäin piti Torkil itsensä aivan liki, häntä varjellakseen.
Vihdoin näyttäyvät neljäntenä päivänä, ei kaukana Cirtan kaupungista, vakojat joka taholta yhtähaavaa rientäen, josta huomataan vihollisen olevan lähellä. Mutta koska palaavaiset tulevat eri haaroilta, mikä miltäkin puolen, ja kaikki tuovat samoja sanomia, ei tiedä konsuli, millä tavoin järjestää sotarinnan, vaan vartoo, kaikkia varoen, ainoatakaan riviä muuttamatta, samassa paikassa.
Maailma jos maksaa voisi kovat päivämme ja yömme, Suomen verikentill' oisi kieli kertoella työmme, lausuis liput sotarinnan moisten Munterien hinnan: moni kultakaulus noita kumartaa sais kompuroita. Hänt' en muistella ma saata, ettei vanha rinta paisu. Missä tuonen toukomaata raatamaan niin varsa raisu!
Kirotun, häijyn syyllisyyden kuva Noiss' elää silmissä; tuo luihu katse On raskaan, levottoman mielen ilme. Varonpa, ett' on työ jo tehty, johon Varoimme hänet valtuutetuksi. SALISBURY. Kuninkaan veri läikkii: salajuonen Ja omantunnon väliä se kulkee Kuin airut kahden tuiman sotarinnan. Vihansa kypsä on; se kohta puhkee.
Syvältä sielus ounasti Ikuisen kauneuden Rajattomassa meressä, Ja hengen puhtauden Rajoissa riemun kukkasmaa Ol' aavalt' auki Sulle, Kuin armo aava taivahan Jumalan valitulle. Maa myöskin halpa ainiaan. Suurt' ei voi arvostella, Se tuskin heidän hautojaan Uskaltaa kaunistella Sull' antoi paikan kunnian Rivissä sotarinnan, Sait taistelussa sortua Takeeksi voiton hinnan.
Vielä seisovat yksinäiset, synkännäköiset hongat olivat aivan kuin murretun sotarinnan viimeiset urhot, jotka hajallaan siellä täällä pitävät paikkansa jossain edullisemmassa kohdassa ja ovat lujasti päättäneet viimeiseen asti tehdä vastarintaa. Honkavaaran takana, vähän erillään, nousi toinen vielä korkeampi kukkula, paikoin peitetty viidakolla, paikoin lakeilla nurmikoilla.
Hän, täyttäin mit' on toinen määrännyt, taas pakoon käskee, säästää miesten verta, jo taisteluun ne oli säädetyt, mut taistella ei saa ne, niiden täytyy nyt taas paeta kuin ennen joka kerta. Hän näkee sotarinnan taajan, tasapään taas pirstoiksi ja hajallensa menneen. Hän tuntee joka ruodun, rivin väessään, sen toivot toivoi hän, sen liittyi elämään ei yksin tänään, vaan jo kauvan ennen.
Päivän Sana
Muut Etsivät