Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Se ei elä ja avarru, inhimillisesti syvenny taistelevassa europalaisessa hengenkäynnissä, ei koe omanaan sen reutovaa aallokkoa, ei paisu sen patoutuvaa, pyrkivää ja etsivää tarmoa, ei sinkoa sen syöksyvää hyökyvoimaa, ei suistu sen murtumisiin, ei elä, herkisty ja karaistu, vartu ja kasva sen haltioittavassa hurmassa, sen silmänräpäyksellisissä, vihlovissa syvyysnäyissä, sen hetkittäin heijastelevissa, seesteisissä kaukonäköaloissa.
Aallokko sie, niin älä paisu, sa hiljemmin vie! Tuikkios, tähtönen taivaan retkellä laivaan! Keväällä kait Saapuvi hän, mut jo armas on vait, ei tule laaksossa vastaan laulaissa rastaan; multahan maan raukka on riutunut rakkauttaan, tai sydän vertyvi heikon uhrina veikon. Haukka, sa jäät herratta nyt, mut sa lempeni näät! Itse, kun hän meni loitos, huolehdin hoitos.
Niin omistushimoamme hillitsee lähimmäisen rakkaus, itsetunto johtaa meitä itsenäiseen toimintaan ja isänmaanrakkautta ohjaa ihmisrakkaus, ettei se paisu mielivallaksi ja valloitushimoksi, vaan rauhallisen kansan työhaluksi lakiensa turvissa. Mutta ainoastaan "miehen vapahan" mielestä isänmaa on äitiä armaampi.
Poveni, paisu kantamuksestas, Se käärmeen kieltä on! JAGO. Mut malttukaahan! OTHELLO. Oi, verta, verta, verta! JAGO. He, tyyntykää; viel' ehkä muuttuu mieli. OTHELLO. Ei koskaan, Jago.
»Ei sielläkään kaikki pienet ylimääräiset kamarikirjurit ylhäisiksi paisu», sanoi Iiri, »mutta ei Pekko papiksi olisi sopinutkaan. Hänessä ei ole sitä luonteen lujuutta ja vakavuutta, jota papilla tulee olla.» »Kelpo poika hän vain on», vastasi matami, »ja kyllä sen tytön kelpaa, joka Pekon saa eikä häneltä varojakaan puutu.» »
Ja niin sateli vähitellen vanhuuden lumi hänen päälaelleen, hiljaa ja huomaamatta. Hän oli yksi noita harvoja, jotka ovat mellastaneet maailman myrskyissä kadottamatta uskoaan ihmisiin, jotka aina ovat yhtä iloisia ja huolettomia ja joiden sydän ei koskaan kovene vastoinkäymisissä eikä paisu ylpeäksi silloin, kun onni heille hymyilee.
Pois katsojajoukot, pois aseita, kalpoja kantavat joukot, nyt sankarit sotia käyvät! Säilittä sotivat, kalvoitta kamppailevat, ei paisu julmina käsien jänteet, vihan vasamat silmissä yksin säihkyy, lyö aivoissa säkenöivät salamat oudot, yö synkkänä yllä ja alla lepää. Pois katsojalaumat, kun sankarit sotii!
Maailma jos maksaa voisi kovat päivämme ja yömme, Suomen verikentill' oisi kieli kertoella työmme, lausuis liput sotarinnan moisten Munterien hinnan: moni kultakaulus noita kumartaa sais kompuroita. Hänt' en muistella ma saata, ettei vanha rinta paisu. Missä tuonen toukomaata raatamaan niin varsa raisu!
Jos ette nyt, niin toiste, milloin maittaa. CASSIUS. Soi, tuuli! Paisu, aalto! Keinu, venhe! Nyt myrsky vallall' on, ja kaikki kaupan! BRUTUS. Lucilius, hoi! Mua kuule! LUCILIUS. Mitä, herra? CASSIUS. Messala! MESSALA. Mitä, herrani? CASSIUS. Messala, Tää synnyinpäivän' on; juur tällä päiväll' On Cassius syntynyt. Messala, kätes!
Ei täällä vilppi vaani, kateus paisu, Ei kiron myrkyt kasva, ei käy myrsky, Ei melu, kaikk' on tyyntä iki-unta. Levätkää kunniassa, poikani! LAVINIA. Eläköön kunniassa kauan Titus! Ylevä isä, elä maineessa! Tään haudan partaalla ma kyynelveron Nyt maksan veljieni peijaisiksi, Ja polvill' edessäsi maata kastan Paluusi johdost' ilokyynelin.
Päivän Sana
Muut Etsivät