United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täti on vanha ja hänellä on oma käsityksensä tavoista tyyntykää nyt, lapsi kulta, etteivät muut huomaa tätä pientä ikävää kohtausta." Ja Vilma rauhoittui täydellisesti. Tietysti se ei ollut vaarallista, koska neiti Hemmer niin sanoi. Eihän se tietysti ollut mitään, koko asia. Ja ei suinkaan täti liene mitään tarkoittanutkaan.
Kun ajoimme muurin ohitse, lensi suuri joukko rääkyviä korppia ja variksia ruumiskasalta, lenteli hetken ilmassa ja laskeusi jälleen alas jatkaakseen keskeytettyä juhla-ateriaansa. Fredrik, voi, Fredrik! huudahdin minä ehdottomasti. Tyyntykää, paroonitar, miehenne ei voi mitenkään olla näiden joukossa, lohdutti tohtori minua.
"Veli Starck, voi! tyyntykää; kuolettehan ilosta!" "Lapseni", hän vastasi, "surukaan ei tapa, koska minä vielä elän. Voi! kuinka olen kärsinyt! Kahdeksan-toista vuotta! Kahdeksan-toista vuotta olen ihmisiä paennut ja kärsinyt äänetönnä, koston hetkeä vaan varroten, voimatta mitään maani hyväksi, avaamatta sydäntäni kellekkään ... ei edes hänelle!" "Bern'in nuorelle tyttärelle?"
Oivallista, kaunis naikkonen, oivallista! sanoi hän mutta tyyntykää, muutoin, jumaliste, piirrustan toisen liljan noille kauniille poskipäille. Lurjus, heittiö! ärjyi mylady. Mutta d'Artagnan, yhä vaan pyrkien ovea kohden, pysyttihe puollustuskannalla.
Samassa nainen purskahti uusiin puistattaviin nyyhkytyksiin. Tyyntykää, naisparka! lohdutteli virkamies; pysykää maltillisena! Tämä on pilanäytelmää! huusi Lejonborg; mikä on kaiken tämän tarkoituksena?
"Tyyntykää, herra ritari pahan haavanne tähden on se välttämätöntä!" Ensi kerran katsoi ritari ihan selkeänä kasvoihin ihmeen kaunista olentoa, joka kumartui hänen ylitsensä; ikäänkuin lumottuna tuijotti hän sen hellän olennon suloiseen muotoon, joka niin väsymättä hoiti häntä.
CAESAR. Valanne söitte; moisest' ette koskaan Voi mua syyttää. LEPIDUS. Caesar, tyyntykää! ANTONIUS. Ei, Lepidus! Ei, puhukoon hän vain. Se lupaus pysyy, jonka nyt hän mainii Ja rikkoneen mun luulee. No niin, Caesar: Valani söin CAESAR. Niin, lupasitte mulle Aseellist' apua, kun sitä vaadin. Sen kielsitte. ANTONIUS. Pikemmin laimin löin, Kun myrkylliset hetken nautteet multa Tajunnan veivät.
Poveni, paisu kantamuksestas, Se käärmeen kieltä on! JAGO. Mut malttukaahan! OTHELLO. Oi, verta, verta, verta! JAGO. He, tyyntykää; viel' ehkä muuttuu mieli. OTHELLO. Ei koskaan, Jago.
Ja viekkautenne osasi toimittaa teille antamani minulle takaisin. Tellheim, mitä aaveita näettekään! Tyyntykää toki, ja kuulkaa minua. Joutipa hänkin saada osansa! Tellheim. Neiti. Franziska. Just. Tässä minä jo olen, herra majuri! v. Mitä minä sinusta? Tässä on rahaa! tuhat pistolia! v. Minä en niitä huoli! Huomenna saatte, herra majuri, saman verran lisää. v. Pidä rahasi!
Oi Jumalani! olihan hän siskoni; hän on vieläkin pitäisikö hänen turhaan huutaa minua avuksensa? Nyt riennän alas äitini luokse, ja...» Petrea otti hattunsa ja nuttunsa. «Tyyntykää toki vähäsen Petrea neitiseni. Minä sanon ettei sovi lähteä sillä tavalla. Kiesit eivät kestä koossa. Olen itse koettanut niitä, Jumala paratkoon. Te ette voi matkustaa niillä.»